keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Rakkaudettomuus

Hanna Ryti: Rakkaudettomuus
Siltala 2019


Minä täällä, enkä ole edelleenkään kuollut! No, mutta ei siitä sen enempää. Yritän taas parantaa tapani. Bloggaus on jotenkin vaan unohtunut kaiken muun keskellä, ei ole ollut tarkoitus ghostata tai lopettaa bloggaamista kertomatta (tai ylipäätään lopettaa). Yritän ottaa taas tavaksi tulla tänne horisemaan vähän useammin, koska onhan tämä kuitenkin tosi kivaa hommaa, huutaa yksinään tyhjyyteen.

Mutta tulin nyt kuulkaa oikein asioikseni julistamaan tänne Hanna Rytin romaanista Rakkaudettomuus, koska se oli niin hyvä, ja on kiva nostaa tuttujen ihmisten hienoja kirjoja esiin. Hanna on entinen naapurini, eikä nytkään kaukana asu, sikäli mikäli fyysinen sijoittumisemme maailmassa suhteessa toisiimme jotakuta kiinnostaa. Rakkaudettomuus on hänen toinen romaaninsa, esikoinen oli pari vuotta sitten ilmestynyt Syli, joka oli erittäin hyvä sekin.

Rakkaudettomuus kertoo kolmesta sisaruksesta, Liljasta, Orvokista ja Ruususta, jotka kaikki kipuilevat kylmän äidin kanssa. Tarinaa seurataan kuvataiteilija Liljan ja bloggaaja-toimittaja Orvokin näkökulmista, jotka ovat kivan erilaiset, ja ääneen pääsee myös karismaattinen ja ankara jäätikkötutkijajulkkis Mihkel Martikainen. Aina välillä näkökulma laajenee ja asiaa katsotaan kolmannen maailman kautta.

Aikuiset sisarukset ovat vieraantuneet toisistaan ja tuntuvat kaikki kuvittelevan, että joku toinen oli äidin lellikki ja sai kaiken. Mitä ilmeisimmin kukaan ei kuitenkaan saanut äidiltä mitään. Kolmen tytön yksinhuoltajaäiti kuulostaa olleen melko tyly tyyppi, ja Orvokki ja Lilja nyt aikuisina yrittävät pyristellä yksin rakkaudettomuudessaan.

Tarinassa on vahva ilmastonmuutosahdistuksellinen tarinalinja. Tätä asiaa on käsitelty yllättävän vähän kirjallisuudessa, tai ehkä olen onnistunut välttymään siltä. Dystopiaa toki ilmestyy paljon, mutta tämmöistä, että miltä tämä kaikki tuntuu tavallisesta ihmisestä, kun pitäisi osata syödä oikein ja ostaa tai olla ostamatta oikeanlaisia asioita ja mitä muutkin nyt minun valinnoistani ajattelevat. Samalla romaanissa kuvataan konkreettisesti, miten meidän kulutuksemme täällä tuhoaa toisten ihmisten elämän köyhemmissä maissa.

Kaikesta ilmastonmuutosahdistuksesta ja tunnekylmyyden käsittelystä huolimatta tämä ei ollut synkkä tai ahdistava kirja, ainakaan minusta. Lisäksi kansi on tosi kaunis! Hieno kirja kerrassaan, tanakka suositus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti