torstai 4. huhtikuuta 2019

Submarino (kirja + elokuva)

Jonas T. Bengtsson: Submarino
Suom. Päivi Kivelä
Like 2015

Submarino
Thomas Vinterberg 2010



Näin Submarinon muistaakseni Espoo Cinéssä vuonna 2010 ja se teki valtavan vaikutuksen. Submarino on yksi voimakkaimmista ja tärkeimmistä elokuvista, joita olen koskaan nähnyt. Se on kamalin, mutta hienoin.

Sitten muutama vuosi myöhemmin ilmestyi kirja suomeksi, mutta koska elokuva oli niin hirveä ja mieleenpainuva, jouduin odottamaan, että unohtaisin sen riittävästi lukeakseni kirjan. Näytti, ettei aika lukemiselle tule koskaan, koska en erityisemmin tykkää lukea tarinoita, joista tiedän tulevan paha olo, vaikka tietäisinkin, että kirja on palkitseva muuten, enkä myöskään tuntunut millään unohtavan elokuvaa (mikä on aika harvinaista).

Mutta sitten kävi niin, että ajauduin töissä Helmet-leffahaasteen ylläpitäjäksi Facebookissa ja tehtäviini kuuluu kirjoittaa nostoja haasteen kohtiin. Varasin heti kohdan 12. Elokuva liittyy Tanskaan, koska tiesin, että haluan kirjoittaa Submarinosta. Mutta ennen kuin katsoisin elokuvan uudestaan, oli pakko lukea kirja, koska muuten en saisi ikinä elokuvaa unohdettua ja kirjaa luettua.

Elokuva kertoo kahdesta veljeksestä, jotka yrittävät elää tahoillaan huolimatta lapsuuden traumasta. Vanhempi veli on alkoholisti, joka asuu asuntolassa ja ratkaisee asiat hakkaamalla ihmisiä. Nuorempi veli on yksinhuoltajaisä ja heroinisti.

Elokuva on aika uskollinen kirjalle. Muutama ero on, mutta molemmat kertovat saman synkän tarinan: miten hyvinvointivaltiossakin lapsen on todella vaikea ponnistaa ylöspäin huonosta lapsuudesta. Miten eriarvoisia me olemme ihan vain sillä perusteella, millaiseen perheeseen satumme syntymään. Veljekset ovat lähteneet eri suuntiin, kirjassa kuvataan selkeämmin, miten heroinistiveli on fiksumpi ja toinen veli fyysisempi, mutta silti kummallakaan ei ole mitään mahdollisuuksia taustaansa vastaan.

Suurimmat erot kirjassa ja elokuvassa ovat alku ja loppu. Kirjassa lapsuuden kokemukset on ripoteltu tarinan sekaan, elokuvassa melkein koko homma esitetään alussa. Myös loppu on erilainen, kirjassa huomattavasti lohduttomampi. Elokuvasta jää sentään jossain määrin toiveikas olo.

Elikkäns toisin sanoen suosittelen molempia kulttuurituotteita mitä voimallisimmin. Erinomainen elokuva, erinomainen kirja. Thomas Vinterbergin tuotanto minulla onkin jo melko hyvin hanskassa, mutta Jonas T. Bengtssonin kaksi muutakin kirjaa voisin joskus lukea, kun tulee taas olo, että haluan sukeltaa synkkään yhteiskunnalliseen realismiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti