keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kasariteinileffoja

Jaaha, näköjään kirjoittelen tämmöisiä pitkiä postauksia ja unohdan ne sitten luonnoksiin odottamaan jotain. No, se jotain on nyt koittanut, joten julkaistaanpa tämä nyt tuolta roikkumasta.

Olen viime kuukausien aikoina katsonut aika paljon kasariteinielokuvia. Tässä ei oikeastaan ole kyse mistään järjestelmällisestä, vaan siitä, että kun olen katsonut yhden, se on johtanut siihen, että huomaa, että tuo ja tuo ja tuokin pitäisi katsoa uudestaan, tai enpä ole tuotakaan ehkä koskaan nähnyt. Yhtäkkiä huomaan, että tästä on muodostunut ihan yleissivistävä projekti, jossa olen epähuomiossa tutustunut Brat Pack -porukan keskeistuotantoon.


Ferris Bueller's Day Off - Vaihdetaan vapaalle Ferris
John Hughes 1986


Tämä oli näistä leffoista suosikkini! Olipas Ferris kestänyt hyvin aikaa! Ferris Bueller on ihan täydellinen nuori kakkiainen, joka päättää teeskennellä sairasta ja pitää omaa lomaa. Rehtori arvaa, että Ferrisillä on jekut mielessä ja päättää keinolla millä hyvänsä naurauttaa Ferrisin. Ferrisin pinnauspäivä on kaikin puolin ihana, hauska ja vauhdikas. Nykyään usein käy niin, että huomaan olevani leffoja katsoessa aikuisten puolella, mutta kyllä täytyy olla aika kyynikko jos ei kannusta Ferrisiä kilpajuoksussa rehtoria vastaan. John Hughesin elokuvissa tavoitetaan jotenkin tosi ihanasti nuoruuden keveys ja toisaalta raskaus, ei saarnata yläpuolelta.

- - - 

The Breakfast Club
John Hughes 1985


The Breakfast Club kertoo viidestä keskenään hyvin erilaisesta nuorisolaisesta, jotka ovat päätyneet viikonloppuna jälki-istuntoon. On nätti tyttö, urheilija, pahis, nörtti ja outo tyttö. Olen melko varma, että olen nähnyt tämän joskus lapsena, mutta tämä on ollut minusta silloin tylsä, jälki-istunnossa istuminen kun ei ole samalla tavalla vauhdikasta katsottavaa kuin vaikka Ferrisin touhut. Nyt aikuisena periaatteessa pidin tästä elokuvasta kovastikin, mutta sitten taas nykyaikana ei voi oikein purematta niellä esimerkiksi sitä kohtausta, missä leffan pahis on piilossa leffan sievän tytön pöydän alla ja samaan aikaan kun tyttö tekee kaikkensa ettei rehtori löydä pahista, pahis kurkkii tytön hameen alle. Nykyään ei olis yhtään ok tehdä tuollaista kohtausta. Hughesin elokuvissa on usein niin, että asioita näytetään, mutta ei ratkaista. Esimerkiksi tässä elokuvassa näiden nuorten ongelmat eivät ratkea muuten kuin ehkä niin, että he saivat uusia ystäviä.

- - - 

Pretty in Pink - Vaaleanpunainen unelma
Howard Deutch 1986


Molly Ringwald oli Hughesin muusa ja he tekivätkin yhdessä useamman elokuvan, kuten tämän, Breakfast Clubin ja Sixteen Candlesin. Tätä tosin Hughes ei ole ohjannut, pelkästään käsikirjoittanut. Ringwald on Andie, köyhä tyttö, joka rakastuu rikkaaseen poikaan, ja sehän aiheuttaa monenmoista hankaluutta. Samoin kuin Breakfast Clubissa, tässäkin vähän häiritsi Andieta piirittävän Duckien käytös, joka nykypäivänä nähtäisiin jo melko vakavana vainoamisena, vaikka se Andiesta tuntui olevan hauskaa. Tai ehkä koen Duckien käytöksen niin, koska muistan koulusta tuollaisia poikia, eikä se minusta ollut siihen aikaan yhtään kivaa, että jouduin kurkkimaan piilossa koulun ikkunasta, milloin tyyppi häipyy pyöräni vierestä odottelemasta, että pääsen livahtamaan kotiin. Mutta jos unohdetaan tämä, elokuva oli ihan herttainen ja kestänyt aikaa. Erityisesti tässä elokuvassa pidin Andien moniongelmaisesta jätetystä isästä, jota esitti ihana Harry Dead Stanton, ja toki musiikista. Elokuvassa soi esimerkiksi New Order ja The Smiths.

- - -

Tätä kirjoittaessani googlasin huvikseni Molly Ringwaldin ja Howard Hughesin suhdetta, ja löysin Ringwaldin kirjoituksen New Yorkeriin, jossa hän erittäin ansiokkaasti analysoi näitä elokuvia ja esimerkiksi juuri tuota Breakfast Clubin hameen alle kurkkimis kohtausta. Häntä vaivaa se, että Hughes onnistui yhtä aikaa ymmärtämään poikkeuksellisen hyvin naispuolisia henkilöhahmojaan, ja kirjoittamaan täysin seksistisiä kohtauksia. Kirjoituksessa ilmenee hyvin Hughesin teinielokuvien merkitys ja tärkeys, mutta samalla Ringwald käy armottomasti niiden kimppuun nykyajassa. Hieno kirjoitus!

Vielä ajattelin katsoa St. Elmo's Firen eli suomeksi Treffit Elmossa, joka odotteleekin jo hyllyssä, ja toki Molly Ringwald -klassikon Sixteen Candles, jos vain jostain löydän sen. Sitä ei ole kirjaston kokoelmissa, enkä löydä sitä mistään muualtakaan. Katsoin Sixteen Candlesin lapsena ja se oli lempielokuvani silloin, mutta nyt en muista siitä kuin muutamia kohtauksia, ja haluaisin kovasti nähdä sen uudestaan, koska kyllä näissä elokuvissa on jotain poikkeuksellisen ihanaa.