lauantai 12. tammikuuta 2019

Imperfect

Kaisa Leka, Christoffer Leka: Imperfect - a travel diary in the form of postcards
Absolute Truth Press 2017


Imperfect ei ole mikään helposti lukaistava kirjanen. Se kertoo Kaisa ja Christoffer Lekan, Auntie Kaisan ja Uncle Toffen, tekemästä pyörämatkasta New Yorkista San Franciscoon. Teos on kauniin valkoisen pahvilaatikon sisällä. Tai no, se oli ehkä väärin sanottu, itse laatikkokin on osa teosta tietysti. Laatikossa on kirja, kartta ja paperi, jossa kerrotaan, että ensin tarvitaan veitsi, koska kirjan arkit pitää ensin leikata irti toisistaan, niin kuin entivanhaisina aikoina. Tämä olikin isoin syy siihen, että ostin kirjan omaksi. Halusin päästä leikkelemään sen auki.

No niin! Sitten kun on leikelty sivut irti, mikä olikin työläämpää kuin kuvittelin, päästään lukemaan! Mutta sekään ei ole helppoa. Imperfect koostuu Auntie Kaisan ja Uncle Toffen lähettämistä postikorteista. Ensin katsoin ja luin kortin, sen jälkeen on hypättävä kirjan loppuun, jossa sijaitsee kommentaari. Siellä täti ja setä avaavat tarkemmin matkan vaiheita. Näiden kahden paikan lisäksi tarina etenee suurikokoisessa kartassa, johon on kuvattu matkan varrella tavatut tyypit ja huomioita matkalta.

Sisällöltään kirja on syvä. Auntie Kaisa ja Uncle Toffe ovat ihmisinä poikkeuksellisen kiinnostavia. He ovat hinduja ja Auntie Kaisan jalat on amputoitu. Uncle Toffen henkiset pohdinnat matkanteosta ja elämästä ovat jänniä, kun ne vertautuvat melko monotoniseen pyöräilyyn paikasta toiseen ja Auntie Kaisan vähän arkisempiin ja hauskempiin huomioihin matkanteosta. Ihailen tädin ja sedän myönteisyyttä ja sinnikkyyttä, mutta erityisesti kirjassa kuvattua kumppanuutta ja erimielisyyksistä huolimatta yhteistuumin etenemistä. Lekat eivät hyväksy matkallaan kyytejä, mutta muuta apua mielellään. He kohtaavat ihmisiä, myötä- ja vastamäkiä, ovat epävarmoja onnistumisestaan ja silti jatkavat polkemista.

Kyseessä on siis kokonaistaideteos, joka muodollaan pakottaa lukijan keskittymään kunnolla. Olen lukaissut joitain Kaisa Lekan aiempia sarjiksia töissä ruokatauolla, mutta tämän kanssa mikään pintapuolinen ei ole mahdollista. Imperfect vaatii enemmän. Aloitin lukemisen innoissani heinäkuussa, mutta lukemisen fyysisen hankaluuden ja hitauden takia kirja unohtui pitkäksi aikaa hyllyyn. Nyt vuoden aluksi päätin, että nyt kyllä, ja niin sain pakerrettua homman loppuun. Ja hieno matka se oli!

Imperfect on paitsi hieno kirja, myös hieno esine. Tämmöistä kaipaisi enemmän kirjallisuuteen, arvokkuutta ulkoiseen olemukseen. Kiitos tästä kirjasta, sain todella paljon iloa ja valoa.

2 kommenttia: