perjantai 23. marraskuuta 2018

Kiekkokaupunki

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki
(Björnstad)
Suom. Riie Heikkilä
Otava 2017


Ooh, katsokaa! Kuukauden toinen bloggaus! Mitä täällä tapahtuu!

Jääkiekko ei ole lempiasioitteni joukossa. Minusta se on väkivaltaista ja typerää ja edustaa tosi monia asioita, joista en pidä tässä maailmassa. Siksi olinkin hieman hämmentynyt, kun koin niin vahvaa tarvetta tarttua Kiekkokaupunkiin.

Ehkä jääkiekko kumminkin on Suomessa kasvaneelle ihmiselle väistämättä tutuimpia urheilulajeja. Jos yrittäisin lukea kirjaa baseballista, en pystyisi seuraamaan pelikuvauksia yhtään. Tässä ymmärsin sentään jonkun verran lajia. Suomessa ei myöskään voi välttyä tapaamasta jääkiekkoilijoita eikä varsinkaan jääkiekon seuraajia, joten oikeastaan tämän kirjan maailma oli sittenkin riittävän tuttu ollakseen kiinnostava.

Eikä Kiekkokaupunki sitä paitsi kerro jääkiekosta sillä tavalla, ja kun sanon sillä tavalla, tarkoitan ihannoiden tai edes neutraalisti. Kiekkokaupunki on ihan erilainen jääkiekkokirja.

Kiekkokaupunki kertoo Björnstadin kaupungista. Björnstad on kiekkokaupunki keskellä metsää. Kaupunki tekee hidasta kuolemaa, mutta sillä on vielä yksi toivo: kaupungin juniorijääkiekkojoukkue. Jos juniorijoukkue voittaa mestaruuden, kaupunkiin saadaan ehkä lukio, uusi jäähalli, ja kaikki muuttuu.

Mutta sitten tapahtuu jotain kamalaa, joka vaikuttaa kaikkiin kaupungin ihmisiin, jääkiekkojoukkueeseen, heidän perheisiinsä, ihan kaikkiin. Ihmisten pitää valita puolensa, eikä se ole nättiä.

Tämä oli hyvin toteava kertomus jääkiekon inhottavista lieveilmiöistä ja niiden syistä.

Tuntui, että luin Kiekkokaupunkia ainakin kolme kuukautta, mutta Goodreadsista tarkistin, että oikeasti vain kuukauden. Lukeminen oli jotenkin ihan sairaan hidasta, vaikka joka kerta kun tartuin kirjaan suunnilleen hihkuin sen äärellä. Tykkäsin tästä kirjasta ihan törkeän paljon, ottaen huomioon, että se tosiaan kertoi jääkiekosta.

Nyt hyllyssä odottaa Björnstad-sarjan toinen osa, Me vastaan te, joka on ilmeisesti vielä parempi kuin tämä eka osa. Voi vitsi kun saisi taas lukuvaihteen päälle, tosi raskasta kun uutuuskirjat pinoutuu hyllyyn, eikä vain saa luettua, vaikka haluaisikin. Myös bloggausvaihde olisi kiva saada tyrkättyä pois vapaalta. No, ehkä vielä joskus!

2 kommenttia:

  1. Minäkin luen Me vastaan te:tä tällä hetkellä!
    Tän ekan osan kuuntelin äänikirjana ja se meni kyllä heti isosti tunteisiin. Teinköhän jotain himmeliä siinä kuunnellessa, mutta loppupuolella en voinut muuta kuin istua ja tuijottaa ikkunasta kun ahdisti niin hirveästi. Ja itketti.

    PS: Voitaiskohan me suorittaa joku lukuflow'n tasaus? Mulla on harvinaislaatuisesti pysynyt hyvä lukuinto päällä koko vuoden, mikä on toki aivan ihanaa, mutta saa blogin päivittymään ihan ähkytäyteen. (Ja miehen motkottamaan, kun luettuja mutta bloggaamattomia kirjoja kertyy tietsikkapöydälle.) Koitan lähettää osan flowstani sule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tasaus onnistui ainakin täällä päässä, koska viime viikonloppuna sain luettua enemmän kuin suunnilleen koko muun kuun aikana yhteensä! Kiitos vaan! Pysyispä nyt tämä lukuinto!

      Poista