keskiviikko 15. elokuuta 2018

Käen kutsu + Silkkiäistoukka + Pahan polku

Robert Galbraith: Käen kutsu
(The Cuckoo's Calling)
Suom. Ilkka Rekiaro
Otava 2013


Robert Galbraith: Silkkiäistoukka
(The Silkworm)
Suom. Ilkka Rekiaro
Otava 2014


Robert Galbraith: Pahan polku
(Career of Evil)
Suom. Ilkka Rekiaro
Otava 2015



Viime ajat olen lukanut lähinnä Cormoran Strike -dekkareita. Minulla on ollut kaksi ensimmäistä hyllyssä jo vuosia odottelemassa sopivaa hetkeä. Se hetki iski nyt, heinäkuussa, kun tajusin, että HBO:lle on tullut uusi C.B. Strike -niminen sarja, joka perustuu kirjoihin. Eikä sitä voi katsoa ennen kuin on lukenut kirjat. Joten kirja käteen vain.

Niin siis Cormoran Striket ovat kiinnostaneet erityisesti siksi, että Robert Galbraith on J.K. Rowlingin pseudonyymi, jos tämä oli jollekulle epäselvää. Ja minähän ihailen Rowlingia ihan valtavasti, joten siihen nähden on vähän outoa, että maltoin näin kauan pysyä kirjoista erossa.

Hurahdin toki heti. Cormoran Striket ovat täydellistä kesälukemista, vanhanaikaisia kunnon dekkareita, joissa on tyylikäs rikos ja kiinnostava yksityisetsivä. Ihan mahdotonta laskea käsistään!

Ensimmäisessä kirjassa, Käen kutsussa, käsitellään huippumalli Lula Landryn kuolemaa, jonka poliisit tuomitsivat itsemurhaksi, mutta Landryn veli uskoo, että kyseessä on murha. Strikella itsellään ei mene kovin lujaa, pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa meni sukset ristiin heti alkusivuilla, hän asuu toimistossaan, Afganistanissa menetetty jalka oireilee. Mutta onneksi Strike saa avukseen uuden sihteerin Robin Ellacottin, josta tulee pian tärkeä osa Striken toimistoa.

Toisessa kirjassa, Silkkiäistoukassa, selvitetään kirjailija Owen Quinen katoamista ja hänen kirjoittamansa kustannusmaailmaa möyhentävän paljastuskirjan salaisuutta, samalla tutustutaan lisää Strikeen ja Robiniin. Jotenkin Silkkiäistoukka ei ollut ihan niin innostava kuin Käen kutsu, vaikka periaatteessa kirjamaailmaan liittyvän tarinan olisi voinut luulla kiehtovan enemmän kuin mallimaailma.

Toisen osan loputtua oli pakko ostaa heti kolmas e-kirjana, piti päästä lukemaan heti. Pahan polussa asetelma on erilainen. Kirjan alusta asti on selvää, että joku väijyy Robinia kostaakseen Strikelle jotain. Striken toimistoon lähetetään laatikossa jalka ja viesti, jonka perusteella Strike päättelee, että on kolme epäiltyä. Pahan polku oli minusta näistä ehdottomasti paras ja jännin, mutta silti sen lukeminen kesti kauimmin. Kirjassa saadaan lisää tietoa Robinista ja muutenkin Robinin ja Striken suhde kehittyy paljon.

Kahden ensimmäisen kirjan loputtua oli vähän semmoinen olo, että olipas aika hölmö ratkaisu, mutta toisaalta mitäpä se haittaa, kunhan on hauskaa lukiessa. Kolmannessa ei ollut yhtään hölmö loppu, vaikka murhaaja selviääkin jo kun kirjaa on vielä sata sivua jäljellä. Silti jännitti hulluna loppuun asti!

Strike on ihmisenä älyttömän kiintoisa ja hyvä hahmo, synkkä jalkapuoli mörssäri ja toisaalta tunteikas herrasmies. Robinin kipuilusta uran ja sulhasen välissä on myös kiva lukea, toivottavasti jossain vaiheessa typerä Matthew pääsee itsensä yli tai Robin hänestä eroon. Robinin ja Striken suhde on tosi jännä, toivon tosi paljon, että he pysyvät kollegoina eivätkä ala sählätä mitään keskenään.

Kirjoissa kritisoidaan paljon brittiläistä luokkayhteiskuntaa. Strike on osittain tahallaan ja osittain itsestään riippumattomista syistä elänyt jännästi hyvin lähellä yläluokkaa ja raharikkaita, mutta kuitenkin sen ulkopuolella. Hänen entinen tyttöystävänsä kuuluu yläluokkaan ja hänen isänsä on miljonäärirokkari, mutta isä ei ole koskaan tunnustanut Strikea tai ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Myös rikoksia selvittäessä puhutaan paljon ihmisten erilaisista lähtökohdista ja mahdollisuuksista. Olen aina ihaillut Rowlingissa juuri tätä, että samalla kun hän kirjoittaa äärimmäisen vetävästi, hän onnistuu olemaan yhteiskunnallinen ja pienen puolella. Se on hienoa.

Aloimme katsoa C.B. Strike -sarjaa samaan aikaan. Katsottiin aina se tarina, jonka olin ehtinyt jo lukea. Sarja ei tietenkään ole yhtä hyvä, miten voisi ollakaan, ja jotenkin ihmiset ovat ihan eri näköisiä kuin olin kuvitellut. Strike ei ole ollenkaan niin iso ja kolhon näköinen kuin pitäisi, ja Robin on liiankin kaunis ja hoikka, hänenhän piti olla kurvikas. Matthew ei ole riittävän komea. Toimistossa on ihan väärä huonejärjestys ja huonekalutkin ihan miten sattuu. Juonta ja motiiveja on muutettu. Mutta Roscoen mielestä sarja on ihan hyvä, joten ehkäpä se palvelee ihmisiä, jotka eivät ole juuri nyt hullaantuneet lukemaan näitä kirjoja. Ehkä minäkin olisin tykännyt enemmän, jos olisin katsonut sarjan vaikka vuosi kirjojen lukemisen jälkeen.

Nyt vain jännittää, kauanko joudun odottamaan ennen kuin neljäs Strike ilmestyy. Rowling on ilmoittanut, että se ilmestyy syyskuussa, mutta pelottaa, että lykkääntyy. Kirjasta tehdään heti sovitus myös tv-sarjaan, joten ehkäpä tämä massiivinen koneisto pakottaa J.K.:n pysymään aikataulussa! Ja toivottavasti kirja suomennetaan saman tien! Ehkäpä viimeistään jouluksi! Jooko jooko jooko!

2 kommenttia:

  1. Sarja ei yllä kyllä millään kirjojen tasolle. Olin myös pettynyt että sarjassa otettiin niin paljon vapauksia. Tämä on yksi tämän hetken suosikki dekkarisarjoistani, joten odotan myös neljännen osan ilmestymistä malttamattomana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin. Tulispa nyt pian se uusi osa!

      Poista