torstai 19. heinäkuuta 2018

Akvarelleja Engelin kaupungissa

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus 2016


Heti alkuun voin paljastaa, ettei tiedossa ole syvällistä analyysia tästä kirjasta (tosin, milloinpa tässä blogissa sellaista olisi nähty). Että jos etsit vaikka juonipaljastuksia, niin ei löydy. Tai no, sen verran voin paljastaa, että tässä kirjassa Engel rakentaa suurta Helsingin kaupunkia 1800-luvulla ja vihaa sitä. Enemmän tässä bloggauksessa analysoidaan oikeastaan Storytel-kirjapalvelua flunssaisen ja äkäisen suodattimen läpi.

Mulla on siis inhottava kesäflunssa ja juuri oikein helteellä, kun on muutenkin tälle täydellisesti kylmään ilmanalaan luodulle elimistölleni erityisen epäviihtyisää. No mutta, jotenkinhan sitä on viihdyttävä, ja eilen onneksi muistin, että minullahan on menossa Storytelin kokeilujakso, josta tähän saakka olen kuunteluttanut lapsella Supermarsuja (menestyksekkäästi, hän kuuntelisi niitä kellon ympäri). Nyt ajattelin, että voisihan sitä itsekin kokeilla, kun nyt tässä on tämmöinen hetki, ettei oikein muuten jaksa lukea.

Otin kuunteluun Akvarelleja Engelin kaupungista, koska a) se on lyhyt, kestää vain neljä ja puoli tuntia, ja b) se pitää joka tapauksessa lukea syksyksi lukupiiriä varten.

Nyt kävi kuitenkin niin, että joudun ehkä kuitenkin lukemaan uudelleen kirjan ihan kirjana, koska ensinnäkin nukahtelin, enkä jaksanut kipeänä keskittyä Engelin jotenkin kovin eteeriseen horinaan kuin paikoin, ja lopulta laitoin äänikirjan papattamaan puolitoistakertaisella nopeudella, joka ei varsinaisesti edistänyt keskittymistä, mutta sai eteerisen horinan muuttumaan horisevaksi papatukseksi, mikä ei ehkä ollut kirjalle eduksi.

Näin ollen tästä jäi käteen etäinen käsitys Engelin kaupungin akvarelleista ja vankka käsitys siitä, että tämäntyyppinen kirjallisuus ei sovi minulle äänikirjana. Hieno kirja, oletan, mutta huono kuuntelija.

Niin että sori Engel. Otetaan syksymmällä uudestaan. Mutta kiitos seurasta, niistäessä on ihan mukava kun joku kertoo nätisti 1800-luvusta, vaikken ollutkaan kovin hyvä yleisö.

Mutta tästä Storytelistä vielä. Kokeilin aiemmin Bookbeatia hetken, ja se kokeilu jäi lyhyeksi, kun systeemi oli vain ihan todella huono verrattuna aiempiin äänkirja- ja e-kirja-palveluihini. Miksi maksaisin jostain niin surkeasta, mietin, ja päätin, että en miksikään. Nyt tämä Storytel sitten. Äänikirjat toimivat hyvin ja niitä tuntuu olevan paljon laajempi ja kivempi valikoima kuin Bookbeatissa, josta en löytänyt oikein mitään luettavaa.

Sen sijaan e-kirja-systeemi. Ei hyvänen aika. Ensinnäkin, kirjan päällä on koko ajan vesileima, joka ärsyttää esteettistä silmääni ihan tosi paljon. Kyllä minä tiedän mitä kirjaa minä olen lukemassa, ei sitä tarvitse joka sivulla muistuttaa. Toiseksikin, mikä on ihan oikea vika ja tosi rasittavaa, on, että ainakin puhelimesta lukiessa (ja mistäpä muusta näitä juuri lukisi) e-kirja menee pimeäksi puhelimen mennessä lepotilaan, jos ei käännä sivua tarpeeksi rivakasti. Tämänhän voisi tietysti kiertää muuttamalla puhelimen asetuksia, mutta en minä halua olla joka välissä niitä ränkkäämässä, tai lukea nopeammin, mikä on tosi stressaavaa. Elisa Kirjan appiksessa kirja pysyy auki ilmeisesti maailman (tai no, akun) loppuun saakka, tai näin ainakin olen ollut huomaavinani kun olen nukahtanut kesken lukemisen. En äkkiseltään löytänyt Storytelin asetuksista mitään, mistä olisi voinut vaikuttaa tähän, ja se käytännössä tarkoittaa, etten tosiaankaan aio lukea tällä systeemillä yhtään e-kirjaa niin kauan kuin se toimii näin huonosti.

Eli luovun tässä vaiheessa Storytelistäkin. En itse kuuntele niin paljon äänikirjoja, että niistä kannattaisi maksaa 17 euroa kuukaudessa, mutta pitää nyt katsoa miten alan hommata lapselle kuunneltavaa, kun hän pian saa koululaisena oman puhelimen. Ehkä joudun kuitenkin alistumaan jompaan kumpaan palveluun, jos äänikirjoja alkaa kulua sitä vauhtia kuin nyt näyttäisi, ja siinä vaiheessa katson varmaan ainoastaan sitä, missä on eniten hyviä lastenkirjoja kuunneltavaksi.

Äänikirjasysteeminä Storytel on mielestäni huomattavasti monipuolisempi kuin Bookbeat, joten jos joskus olisin tilanteessa, jossa ehtisin kuunnella vaikka neljä äänikirja kuukaudessa (kun nyt kuuntelen yhden neljässä kuukaudessa), maksaisin Storytelistä mieluusti. Maksaisin siitä nytkin, jos voisin lukea sitä kautta myös e-kirjoja, mutta nyt kun se on noin lapsipuolen asemassa, niin eipä ei. Katsotaan sitten, jos homma on vaikka vuoden päästä parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti