torstai 19. heinäkuuta 2018

Akvarelleja Engelin kaupungissa

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus 2016


Heti alkuun voin paljastaa, ettei tiedossa ole syvällistä analyysia tästä kirjasta (tosin, milloinpa tässä blogissa sellaista olisi nähty). Että jos etsit vaikka juonipaljastuksia, niin ei löydy. Tai no, sen verran voin paljastaa, että tässä kirjassa Engel rakentaa suurta Helsingin kaupunkia 1800-luvulla ja vihaa sitä. Enemmän tässä bloggauksessa analysoidaan oikeastaan Storytel-kirjapalvelua flunssaisen ja äkäisen suodattimen läpi.

Mulla on siis inhottava kesäflunssa ja juuri oikein helteellä, kun on muutenkin tälle täydellisesti kylmään ilmanalaan luodulle elimistölleni erityisen epäviihtyisää. No mutta, jotenkinhan sitä on viihdyttävä, ja eilen onneksi muistin, että minullahan on menossa Storytelin kokeilujakso, josta tähän saakka olen kuunteluttanut lapsella Supermarsuja (menestyksekkäästi, hän kuuntelisi niitä kellon ympäri). Nyt ajattelin, että voisihan sitä itsekin kokeilla, kun nyt tässä on tämmöinen hetki, ettei oikein muuten jaksa lukea.

Otin kuunteluun Akvarelleja Engelin kaupungista, koska a) se on lyhyt, kestää vain neljä ja puoli tuntia, ja b) se pitää joka tapauksessa lukea syksyksi lukupiiriä varten.

Nyt kävi kuitenkin niin, että joudun ehkä kuitenkin lukemaan uudelleen kirjan ihan kirjana, koska ensinnäkin nukahtelin, enkä jaksanut kipeänä keskittyä Engelin jotenkin kovin eteeriseen horinaan kuin paikoin, ja lopulta laitoin äänikirjan papattamaan puolitoistakertaisella nopeudella, joka ei varsinaisesti edistänyt keskittymistä, mutta sai eteerisen horinan muuttumaan horisevaksi papatukseksi, mikä ei ehkä ollut kirjalle eduksi.

Näin ollen tästä jäi käteen etäinen käsitys Engelin kaupungin akvarelleista ja vankka käsitys siitä, että tämäntyyppinen kirjallisuus ei sovi minulle äänikirjana. Hieno kirja, oletan, mutta huono kuuntelija.

Niin että sori Engel. Otetaan syksymmällä uudestaan. Mutta kiitos seurasta, niistäessä on ihan mukava kun joku kertoo nätisti 1800-luvusta, vaikken ollutkaan kovin hyvä yleisö.

Mutta tästä Storytelistä vielä. Kokeilin aiemmin Bookbeatia hetken, ja se kokeilu jäi lyhyeksi, kun systeemi oli vain ihan todella huono verrattuna aiempiin äänkirja- ja e-kirja-palveluihini. Miksi maksaisin jostain niin surkeasta, mietin, ja päätin, että en miksikään. Nyt tämä Storytel sitten. Äänikirjat toimivat hyvin ja niitä tuntuu olevan paljon laajempi ja kivempi valikoima kuin Bookbeatissa, josta en löytänyt oikein mitään luettavaa.

Sen sijaan e-kirja-systeemi. Ei hyvänen aika. Ensinnäkin, kirjan päällä on koko ajan vesileima, joka ärsyttää esteettistä silmääni ihan tosi paljon. Kyllä minä tiedän mitä kirjaa minä olen lukemassa, ei sitä tarvitse joka sivulla muistuttaa. Toiseksikin, mikä on ihan oikea vika ja tosi rasittavaa, on, että ainakin puhelimesta lukiessa (ja mistäpä muusta näitä juuri lukisi) e-kirja menee pimeäksi puhelimen mennessä lepotilaan, jos ei käännä sivua tarpeeksi rivakasti. Tämänhän voisi tietysti kiertää muuttamalla puhelimen asetuksia, mutta en minä halua olla joka välissä niitä ränkkäämässä, tai lukea nopeammin, mikä on tosi stressaavaa. Elisa Kirjan appiksessa kirja pysyy auki ilmeisesti maailman (tai no, akun) loppuun saakka, tai näin ainakin olen ollut huomaavinani kun olen nukahtanut kesken lukemisen. En äkkiseltään löytänyt Storytelin asetuksista mitään, mistä olisi voinut vaikuttaa tähän, ja se käytännössä tarkoittaa, etten tosiaankaan aio lukea tällä systeemillä yhtään e-kirjaa niin kauan kuin se toimii näin huonosti.

Eli luovun tässä vaiheessa Storytelistäkin. En itse kuuntele niin paljon äänikirjoja, että niistä kannattaisi maksaa 17 euroa kuukaudessa, mutta pitää nyt katsoa miten alan hommata lapselle kuunneltavaa, kun hän pian saa koululaisena oman puhelimen. Ehkä joudun kuitenkin alistumaan jompaan kumpaan palveluun, jos äänikirjoja alkaa kulua sitä vauhtia kuin nyt näyttäisi, ja siinä vaiheessa katson varmaan ainoastaan sitä, missä on eniten hyviä lastenkirjoja kuunneltavaksi.

Äänikirjasysteeminä Storytel on mielestäni huomattavasti monipuolisempi kuin Bookbeat, joten jos joskus olisin tilanteessa, jossa ehtisin kuunnella vaikka neljä äänikirja kuukaudessa (kun nyt kuuntelen yhden neljässä kuukaudessa), maksaisin Storytelistä mieluusti. Maksaisin siitä nytkin, jos voisin lukea sitä kautta myös e-kirjoja, mutta nyt kun se on noin lapsipuolen asemassa, niin eipä ei. Katsotaan sitten, jos homma on vaikka vuoden päästä parempi.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Pihka

Ane Riel: Pihka
(Harpiks)
Suom. Katriina Huttunen
Aula & co 2017


Ai että oli hyvä kirja! Ai että!

Pieni Liv elää saarella isänsä, äitinsä ja kaksoisveljensä kanssa. Hänen perheensä on rakastava ja ihana ja heidän arkensa ihan tavallista. Tietysti isän pitää tappaa mummo, veljeä ei ehkä oikeasti ole olemassa, äiti on niin lihava ettei pääse pois sängystä ja isä kerää romua niin, ettei ikkunoista näe sisään. Kaikki tämä on Livistä turvallista ja normaalia.

Kirjassa on kuvattu hirveän hienosti, miten Livin perhe hiljalleen ajautuu hurjaan kierteeseen, joka ottaa yhä kauheampia kierroksia. Harvoin on ymmärtänyt noin hyvin, miksi Livin isä toimii niin kuin toimii. Loppu oli tosi jännittävä.

Huomasin, että tätä on pidetty jännärinä, Pihka on voittanut Lasiavaimen 2016 vuoden parhaana pohjoismaisena jännärinä, mutta minusta tämä oli varsin korkeakirjallista jännitystä, enkä itse tätä genrekirjallisuuteen laskisi. Toisaalta on tietysti kiva, että genrekirjallisuuteen tulee korkeusvaihtelua, joten ehkä se on ihan hyvä, että tämmöisetkin kirjat laitetaan kirjastossa jännärihyllyyn. Minulla on vähän henkilökohtaisia ongelmia näiden genreasioiden kanssa, kun en aina ymmärrä, miksi kirjat on sijoitettu niin kuin ne on sijoitettu. Yhtäältä en haluaisi, että genret jakavat kirjoja korkeaan ja matalaan, mutta toisaalta haluaisin, että ihmiset löytäisivät haluamaansa kirjallisuutta genrehyllystä. Tämä kirja varmasti yllättää iloisesti dekkarihyllyn lukijat, mutta sitten taas peruskaunonlukijat eivät välttämättä löydä tätä helmeä, mikä on vähän sääli. Niin että hankaletta on!

No mutta oli niin tai näin, lukekaapa Pihka! Hieno on.