lauantai 23. kesäkuuta 2018

Life

Daniel Espinosa 2017


Jotenkin olin saanut käsityksen, että Life olis oikein hyvä avaruusscifielokuva.

Olin ihan väärässä.

Elokuvassa on joukkio avaruusaseman tutkijoita löytää marsilaisen otuksen. Aluksi se on pikku söpöliini, sitten se alkaa ahmia tutkijoita vuoron perään. Niin aina. Plääh.

Eniten ärsyttivät seuraavat asiat:

  • Minusta on ihan perseestä, että avaruusolennot ovat lähes aina vaarallisia. Minusta on tosi tyhmää tehdä elokuvia, joissa vieras on aina tappava ja niistä on paras pysyä erossa ja eristää ne kauas meistä, varsinkin tässä maailmantilanteessa. Eikö kuitenkin olisi vähintään yhtä todennäköistä, että vieras olio olisikin luonteeltaan kiva, utelias, lämpöinen tai edes jotenkin neutraali? Niin kuin ET ja ALF.
  • Miksi elokuvien tutkijat ja astronautit ja muut sankarit ovat aina ihan dillejä? Jos on sovittu, ettei rikota laboratorion eristystä, niin miksi jonkun pitää aina mennä sooloilemaan? Luulisi, että tuon sortin duuneissa olisi ihan älyttömän tarkka koulutus siitä, että yhden voi uhrata jos se on kaikkien hyväksi. Oi, Derryn ranteeseen sattuu vähän, nyt unohdetaan kaikki säännöt ja syöksytään apuun! Näissä leffoissa ollaan aina valmiita laittamaan kaikki ihmiset ja koko vuosien tutkimustyön vaaraan, että saadaan yksi uhkarohkea pöljä pelastettua. En ymmärrä!
  • Tutkijat hengittivät ja huutelivat tilassa, josta edellisessä kohtauksessa poistettiin ilma. Ei yhtään realistista!

Yleensä ahdistun avaruuselokuvista ja pelkään niitä kovasti, pahin painajaiseni olisi joutua avaruusalukseen keskelle tyhjyyttä, varsinkin jos siellä joutuisi olemaan tuollaisten diletanttien kanssa. Tässä en kuitenkaan edes ahdistunut, kun leffa oli niin typerä. Ainoa myönteinen asia oli jokseenkin persoonallinen loppukohtaus. Siitä vähän yllätyin. Muuten oli ihan tosi tyhmä elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti