torstai 3. toukokuuta 2018

Ready Player One (kirja)

Ernest Cline: Ready Player One
Suom. J. Pekka Mäkelä
Gummerus 2012


Kun Ready Player One -elokuva putkahti ilmoille, menin paniikkiin. Siis minunhan on pitänyt lukea tuo kirja viimeiset kymmenen vuotta! Tai no, sanotaan viisi vuotta, kun se nyt on ilmestynyt suomeksi elokuussa 2012, mutta silti. Olin ihan varma, että omistan kirjan, joten etsin sitä ensin kotoa kaksi päivää. Ei löytynyt. Sitten siirryin etsimään työpaikalta, jossa minulla on myös massiivinen kirjakokoelma. Ei löytynyt. Ei ollut myöskään kirjaston hyllyssä, koska muutkin olivat havahtuneet lainaamaan sen leffan myötä. Lopulta luovutin ja ostin kirjan e-kirjana, koska piti päästä lukemaan HETI. Eli heti viisi päivää myöhemmin, kun olin ensin etsinyt ja huokaillut sen verran.

Wade Watts on nuori jäbä joka elää pinoissa tätinsä pesukoneen vieressä. Pinot ovat korkeita hökkelikasoja, joissa köyhät asuvat. Waden oikea elämä on kuitenkin virtuaalitodellisuus OASISissa, jossa hän on Parzival, käy koulua ja jahtaa pääsiäismunaa. Kirja kertoo eksentrisen koodaajanero Hallidayn testamentissaan julistamasta munanetsinnästä. Joka löytää vihjeiden perusteella hänen OASISiin piilottamansa pääsiäismunan, saa haltuunsa koko OASISin ja Hallidayn omaisuuden.

Alku oli vähän takkuisa. Olin kirjan alkuperäisen kannen perusteella odottanut jotain vähän hassua ja kevyttä, mutta kirja olikin aika perus scifiseikkailu, jossa oli synkempiäkin sävyjä. Alussa oli aika paljon selitystä, jota en olisi jaksanut, mutta kun noin sadan sivun kohdalla munastus pääsi kunnolla vauhtiin, olisin halunnut muuttaa kirjaan asumaan.

En ole pitkään aikaan lukenut tämmöistä oikein kunnon seikkailua. Nauroin Roscoelle, että mikähän siinä on, että jo kuusivuotias Pallas Kanelikakku ymmärtää heti kirjan alkulauseista, että tietysti tuo poika voittaa kilpailun, niinhän tarinat menevät, mutta silti vielä yli kolmenkymmenen vuoden luku-uran jälkeen lähden mukaan kuvitelmaan, että en muka tiedä miten tarina päättyy. Olin ihan innoissani. Hallidayn munastusvihjeet ovat vähän pöljiä ja on vähän vaikea uskoa, että ensimmäisen vihjeen ratkaisemiseen menisi oikeasti koko maailmalta viisi vuotta, mutta mitä sitten. Halliday on suuri 80-luvun fani ja kaikki munastusrastit liittyvät sen ajan populaarikulttuuriin, joita oli hauska lukea.

Kirjassa kuvataan minusta aika rankasti sitä, miten ihmiset linnoittautuvat koteihinsa ja elävät varsinaista elämäänsä jossain muualla. Wade elää kiivaimman munastuskauden yksiössä, jonka ikkunat hän on spreijannut mustaksi ja tilaa kaiken tarvittavan kotiinkuljetuksella. Hän ei poistu puoleen vuoteen asunnosta. Japanissahan tälle on sanakin, hikikomori. Nuoret eristäytyvät reaalimaailmasta pelaamaan, katsomaan elokuvia ja lukemaan. Tähän liittyy usein masennusta. Yksi kirjan henkilöistä on hikikomori. Kirjan kaikki nuoret ovat eläneet koko elämänsä OASISissa, koska reaalimaailma on ihan kauhea ja synkkä. OASISissa he voivat olla mitä tahansa.

Ready Player One ei minusta varsinaisesti kritisoi tätä, mikä oli kiintoisaa. Se vain kertoo, että näin on, ja nämä ihmiset voivat olla ihan onnellisia siellä missä ovat. Ja ehkä näin on tulevaisuudessa. Niin se kehitys kehittyy.

Tykkäsin myös suomennoksesta. Kirjassa oli paljon peli- ja muuta sanastoa, jota en tunne, ja googlasin esimerkiksi sanan jänkkyisä, koska se oli hauska. En tiedä mikä on alkuperäinen englanninkielinen sana, mutta opin suomennoksen tulevan Jappervokista, mikä ilahdutti kovasti, koska pidän Jappervokista. "Yhä puolikkaammaks leikkoi jänkkyisä rauta, niks eli naks!"

Viihdyin ihan hirveän hyvin ja viimeiset parisataa sivua ahmin. Pitäisi lukea enemmän tämmöisiä kirjoja! Nyt haluaisin mahdollisimman pian päästä katsomaan elokuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti