perjantai 25. toukokuuta 2018

Nevermoor - Morriganin koetukset

Sue Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
(Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow)
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava 2018


Kuten monet muutkin, luin maaliskuussa Hesarista viisaan Taika Dahlbomin kirjoittaman Jessica Townsendin haastattelun ja laitoin oitis Morriganin koetukset varaukseen. No sitten kirja tuli varauksesta, mutta oli niin paljon kaikkea, että meinasi jäädä lukematta. Laina-ajan viime sekunneilla ryhdistäydyin ja vetäisin Morriganin parissa päivässä.

Ja ai että!

Muistatteko kun olitte minä ja suunnilleen parikymppinen juuri yliopiston aloittanut ihmistaimi ja olitte hillunut koko yön baarissa ja kömmitte aamulla junaan nukkumatta mennäksenne kotikotiin viikonlopuksi. Ajattelitte nukkuvanne koko parituntisen matkan, mutta avasittekin Harry Potter ja Azkabanin vangin ja sitten humpsahditte pää edellä taikamaailmaan. Se oli aivan maaginen junamatka se. Toivottavasti tekin muistatte.

Pitkästä aikaa koin vähän samantyyppisen humpsahduksen Morriganin kanssa, vaikken enää hillukaan öitä pitkiä baarissa tai jätä nukkumatta. Se humpsahdus on niin ihana ja harvinainen!

Morriganin tarina muistuttaa näitä Potter-tyyppisiä tarinoita siinä, että taas on omassa maailmassaan hyljeksitty outo lapsi, joka nykäistään taikamaailmaan, koska hän on erityinen. Kaikki me rakastamme näitä tarinoita, koska kaikki me olemme outoja ja haluamme olla erityisiä.

Morrigan ei kuitenkaan lähde velhokouluun. Hän on kirottu lapsi, joka aiheuttaa onnettomuuksia Sakaalifaksin kaupungissa. Koko maailma odottaa ehtoota, jolloin yksitoista vuotta täyttävät kirotut lapset kuolevat. Morriganin oma perhekään ei millään malttaisi odottaa. Mutta juuri ennen ehtoon hetkeä tapahtuu jotain ihmeellistä ja Morrigan putkahtaa Nevermoorin kaupunkiin ja saa suojelijakseen hämmästyttävän Jupiter Pohjoisen. He asuvat hotelli Deukalionissa jättimäisen Fenestra-kissan, vampyyrikääpiö Frankin ja monien muiden jännien tyyppien kanssa.

Tämä kirja on kirjoitettu aivan todella vaivattomasti ja yllättävästi. Iloitsin älyttömistä yksityiskohdista, mielikuvituksen lennosta. Voi että kun kaikki kirjallisuus olisi tämmöistä, ettei tarvitse missään vaiheessa pyöritellä silmiään. Lisäksi monta kertaa nauroin ääneen. Esimerkiksi tälle:
"Anteeksi tästä, Mog. Surkea ajoitus. En ehtinyt näyttää edes ankkalampea enkä Asioita-Purkeissa-huonetta."
"Mikä on Asioita-Purkeissa-huone?"
"Siellä minä säilytän asioita purkeissa."
Ehkä minulla on vähän kyseenalainen huumorintaju, mutta minusta tuo on ihan älytön kohta. Rakastan Jupiter Pohjoista, joka on selvästi suunnattu meille aikuisille ihmisille, jotka luimme Potteria junassa ja rakastimme palavasti Sirius Mustaa. Hyvässä lastenkirjallisuudessa on tasoja myös aikuisille. Olisi ihan kiinnostavaa tietää, onko lastenkirjallisuudessa kuumia naishahmoja, itse en oikein osaa niihin niin kiinnittää huomiota.

No, mutta ei siitä sen enempää. Hieno kirja, jonka ainoa vika oli se, että luin sen ennen kuin enemmän osia on valmiina. Toisaalta, toivottavasti tämä on hienon ajanjakson alku, jolloin odotan kieli pitkällä uutta osaa Jupi- tarkoitan Morrigania. Taidan ostaa nämä omaan hyllyyn, koska toivon, että lapsikin innostuu näistä yhtä lailla.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Minäkin haluan kokea taas tuon humpsahduksen... Ehkä tämä voisi löytää tiensä meidänkin hyllyyn, myös villasukkalapset saattaisivat innostua tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että tämä on varma hankinta!

      Poista
  2. Minuun kirja iski samalla tavalla ja jäin yhtälailla kaipaamaan seuraavaa kirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Toivottavasti pian päästään jatkamaan lukemista!

      Poista