sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Loistava menneisyys

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys (Patrick Melrosen tarina I-III)
(Never Mind, Bad News ja Some Hope)
Suom. Markku Päkkilä
Otava 2018


Luin Patrick Melrosesta ja Edward St Aubynista etukäteen sen verran, että tiesin kirjan perustuvan jossain määrin kirjailijan omaan elämään, ja että HBO:lla on alkanut Benedict Cumberbatchin tähdittämä sarja, jota ennen halusin lukea kirjan. Joka paikassa kerrotaan St Aubynista ja tästä kirjasta kaksi asiaa.

Ensimmäinen asia tapahtuu ensimmäisessä kirjassa, jossa päähenkilömme Patrick on viisivuotias. Hänen perheensä viettää kesää perheen Ranskan pytingissä. Patrickin äiti on rikas perijätär, nykyisin alkoholisti ja pilleristi, isä entinen lahjakas pianisti ja lääkäri, nykyinen reumaattinen sadisti. Isän suurin huvitus on kiusata kaikkia hyvin julmasti, alistaa vaimoaan, tappaa muurahaisia ja lopulta raiskata poikansa. Tiesin, että ensimmäisessä kirjassa isä raiskaa pienen poikansa ja lukeminen oli ihan todella vaikeaa, kun koko ajan pelkäsin raiskauskohtausta. Näin siitä yöllä painajaisia ennen kuin olin edes lukenut kohtausta ja lopulta kävi niin, että epähuomiossa hyppäsin koko aukeaman yli. Hetken mietin, että näinkö viitteellisesti asiaa käsiteltiin, kunnes tajusin, että olin yksinkertaisesti jättänyt sen kokonaan lukematta. Sitten kun raiskaus oli saatu käsiteltyä, kirjan lukeminen helpottui huomattavasti. Hyi se oli kamalaa. Ihan hirveää.

Toinen asia on toisessa kirjassa päällimmäiseksi noussut heroiiniongelma. Parikymppinen Patrick lähtee hakemaan isänsä ruumista New Yorkista. Parin päivän reissusta tulee melkoinen kohellus, sillä Patrickin huumeongelma tekee hänen elämästään mahdottoman mylläkän, jonka kyydissä hän sinkoutuu sinne sun tänne. Luin ensimmäisen kirjan, koska olin kiinnostunut tästä osiosta, enkä kokenut voivani hypätä Patrickin lapsuusvuosien ylikään. Ja ihan hyvä että en hypännyt, koska kyllä ensimmäinen kirja motivoi kaiken muun.

Kolmannessa kirjassa Patrick on vähän yli kolmekymppinen ja päässyt eroon huumeista, vaikka ajatteleekin niitä koko ajan. Ensimmäisessä kirjassa tavattu Bridget järjestää suuret seurapiirijuhlat, jonne on kutsuttu koko Englannin kerma prinsessa Margaretista lähtien, ja tietysti myös Patrick. Kirja hyppii henkilöstä toiseen kuvaten yläluokan hämmentävää teatteria.

Koska siitähän näissä kirjoissa on kysymys. St Aubyn kuvaa toki kiinnostavaa yksilöä, mutta enemmän yhdenlaista elämäntyyliä. Patrick ja hänen koko perheensä ovat yläluokkaisia ihmisiä, joilla on rahaa, aikaa ja hirveä sisäinen tyhjyys, joka ilmenee ylimielisyytenä ja älyttöminä tekoina. Lapset sysätään lastenhoitajille ja sisäoppilaitoksiin, on ihmeellinen päivä kun sekä isä että äiti vierailevat lastenhuoneessa. "Minusta kasvatuksen tulee olla luonteeltaan sellaista, että aikanaan lapsi voi todeta: jos minä selvisin siitä, selviän mistä tahansa." Näin ihastuttavasti ajatteli Patrickin isä.
"Insestiin liittyy aina jonkinasteinen yhteispeli", Kitty Harrow sanoi tietäväisesti. - - - "Lapset säteilevät valtavaa seksuaalista latausta ja yrittävät vieteillä vanhempansa. Kuulemma Freud selittää kaiken, vaikka en olekaan lukenut häntä. - - - Vanhempien ei pitäisi käyttää sellaisia tilanteita hyväksi, mutta tajuaahan sen, miten ne voivat karata käsistä varsinkin ahtaissa oloissa, kun pienissä tiloissa asuu paljon väkeä."
Lasten kohteluun ja sen seurauksiin kirja suhtautuu mielestäni hyvin vakavasti, mutta kaikkea muuta yläluokan touhua St Aubyn pilkkaa antaumuksella, ja se on älyttömän nautittavaa luettavaa. Patrick on kaikessa snobistisessa pilkallisuudessaan todella mainio hahmo. Esimerkiksi tässä sitaatissa uskomattoman ärsyttävä Ballantine Morgan esittelee huumeiselle Patrickille kuvakirjoja maailman merkittävimmästä asekokoelmastaan ja metsästysmuistoistaan.
"Tässä on kuva minusta ja tanganjikalaisesta vuorivuohesta", Ballantine sanoi ja ojensi Patrickille toisen kirjan. "Se oli kuulemma lajinsa viimeinen siitoskykyinen uros, joten tätä katselee luonnollisesti vähän ristiriitaisin mielin."
Kun meillä Suomessa ei tässä määrin ole luokkajakoa, enkä ole itse koskaan kokenut, ettenkö olisi vähintään yhtä hyvä kuin ihan kaikki muutkin, on aika hassu ajatus, että tuolla jossain on vielä nytkin yläluokka, jonka silmissä minä olen kissanpaska.
"On varmaan kummallista olla saman niminen kuin moni muukin", prinsessa pohdiskeli. "Tässä maassa on luultavasti satoja John Halleja."
"Se opettaa keksimään itse keinot erottua joukosta sen sijaan, että luottaisi sattumanvaraiseen syntyperään", Johnny vastasi tyynesti.
"Tuo on yleinen harhaluulo", prinsessa sanoi suu supussa, "syntyperässä ei ole mitään sattumanvaraista."
Suurin osa kirjan henkilöistä ei välitä kenestäkään eikä mistään. Ystävät ja parisuhteet ovat pelkästään hyötymistä varten, kukaan ei vaikuta onnelliselta, kaikki ovat jäätävän kylmiä ja yrittävät vain joten kuten viihtyä ja saada ajan kulumaan rahojaan poltellen. Toisten ihmisten pilkkaaminen on kehitetty todella huippuunsa. Kirjoissa oli nähdäkseni suunnilleen kolme miellyttävää henkilöä, kaikissa kirjoissa esiintynyt Anne Eisen, Patrickin paras kaveri Johnny ja huumediileri Vilu-Willy. Myös Patrickia itseään on helppo ymmärtää, vaikkei hän olekaan erityisen kiva.

Ainoa ongelma näissä kirjoissa oli pienimuotoinen lukemisen vaikeus. St Aubyn hyppii tosi orgaanisesti fokalisoijasta toiseen ja on vähän raskasta lukea niin, että pitää koko ajan vaihtaa näkökulmaa. Suurimman osan ajasta se toimii nerokkaasti, mutta varsinkin kolmannessa kirjassa on jo niin hitosti porukkaa ja nopeita vaihtoja, että välillä meinasin ihan kerrassaan tippua kärryiltä. Mutta silti pidin tästä tyylistä kovasti, en valita. Ei hyvän kirjallisuuden kuulukaan olla aina helppolukuista.

Nyt on vain semmoinen harmi, että tässä oli vain osat I-III, osien IV-V käännöstä saan ilmeisesti odottaa vielä joltisen tovin. Vähän jo mietin, että pitäiskö lukea englanniksi, mutta nämä ensimmäiset olivat käännöksinä niin ilo lukea, että ehkä nyt vain odottelen rauhassa. Kiitos vain kääntäjälle. Toivottavasti ne ilmestyisivät pian, koska nyt tuntuu, että haluan lukea kaikki kirjat ennen sarjan katsomista, ja haluaisin katsoa sarjan HETI.

2 kommenttia:

  1. Nyt minäkin haluan lukea tämän, ja pelkään sitä raiskauskohtausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä selvittiin, sinäkin varmasti.

      Ja huomaan, ettei blogger enää ilmoita sähköpostitse uusista kommenteista, pahoittelen, että kesti huomata tämäkin.

      Poista