perjantai 30. maaliskuuta 2018

Yksi

Sarah Crossan: Yksi
(One)
Suom. Kaisa Kattelus
S&S 2018


Olin lukenut jo ennen kirjan ilmestymistä Yhdestä, mutta ajattelin, että a) ei kiinnosta tekotaiteelliset runoromaanit, ja b) ei kiinnosta siamilaiset kaksoset, liian sosiaalipornoa minulle. Onneksi nappasin kirjan töistä käteen, koska olinpa taas ennakkoluuloinen ja väärässä.

Kirja kertoo Tippistä ja Gracesta, jotka ovat siis siamilaiset kaksoset. Heillä on omat ylävartalot, omat kädet, mutta vain yksi lantio ja kaksi jalkaa. He ovat kuusitoista ja perheellä ei riitä enää raha pitää heitä kotikoulussa. He pelkäävät muiden tuijotusta ja ihmettelyä, mutta saavatkin ystäviä.

En tiedä, jotenkin pelkäsin, että kirjaa lukemalla osallistun juuri siihen, mitä Tippi ja Grace ovat koko ikänsä pakoilleet. Että lukemalla tirkistelen. Mutta hyvin pian kirjaa lukiessa unohtaa, että Tippi ja Grace ovat kiinni toisissaan, he ovat kuitenkin kaksi eri ihmistä. Kaksi teinityttöä, joilla on rakastava perhe, alkoholisti-isä, rahaongelmia, pikkusisko Lohikäärme, ihastuksia, mutta aina sisko vierellä.

Kirja on kirjoitettu proosarunomuotoon, jonka funktio ei ihan auennut minulle. Tai no, kirjaa oli ihan todella nopea ja helppo lukea, kun tekstiä per sivu oli merkittävästi vähemmän kuin tavallisesti. Yli 400 sivua hurahti parissa tunnissa. Tämä voisi mennä melkein selkokirjasta, vaikka helppolukuisuuden vastapainona on aika painava sisältö. Tykkäsin kyllä lukea tätä muotoa, ei siinä mitään, enkä tiedä miksi kirjaa ei voisi kirjoittaa juuri näin, kyllä voi, ja saa, joten mitäpä tässä jauhamaan.

Tämä on siis nuorten kirja, ja toivon, että nuorisolaisten kiinnostus siamilaisiin kaksosiin saa heidät ylittämään ahdistuksen runomuodosta, koska tämä oli ihan tosi hieno ja kaunis tarina siskoudesta, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan. Ja kyllä tämä sopii aikuisenkin käteen mainiosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti