perjantai 9. maaliskuuta 2018

Suden tie

Beth Lewis: Suden tie
(The Wolf Road)
Suom. Elina Koskelin
Like 2017


Kiertelin ja kaartelin Suden tietä kirjastossa monta kuukautta. Kansi oli minusta kiva ja dekkarihyllystä erottuva, takakannen perusteella kiinnosti, pidän sitä paitsi kategorisesti kaikesta missä on susia, mutta jotenkin silti epäilytti, kun en ollut kuullut kirjasta muualta mitään. Lukijana luotettava työtoveri kyllä kehui kun kysyin, mutta silti oli olo, että jotakin vilppiä tässä nyt on.

Kuukausien väijymisen jälkeen ostin Suden tien e-kirjana ja aloin lukea melko hitaasti.

Suden tie kertoo Elkasta, nuoresta naishenkilöstä, joka on elänyt kummallisen elämän. Elka elää lähitulevaisuudessa, mitä ilmeisimmin Yhdysvalloissa, joka on Hiton typeryyden jälkeen taantunut maailmaksi, jossa vain vahvat pärjäävät. Ihmiset asuvat mökkeröissä ja metsästävät, tai pienissä kaupungeissa, joissa tuntuu elävän lähinnä huijareita ja rikollisia.

Tytön vanhemmat ovat lähteneet etsimään kultaa kun hän oli pieni, ihan vähän vanhempana hän hukkasi mummonsa myrskyssä ja hänet löysi Ansastaja. Ansastaja kasvattaa tytön omalla karulla tavallaan, antaa hänelle nimen Elka ja opettaa kaiken minkä tietää. Sitten eräänä päivänä Elka käy kaupungissa ja saa tietää, ettei Ansastaja olekaan sellainen kuin hän on luullut, ja yhtäkkiä Elkan elämä muuttuu pakomatkaksi.

Tämä on oikeastaan vain lähtöasetelma, joka selviää ihan alkusivuilta.

Suden tie on dystopia ja jännäri. Elkan matka on aika kauheaa luettavaa, mutta pakko sanoa, että pidin milteipä joka sekunnista ihan hulluna. Välillä tuli olo, että kyseessä on vähän kömpelö esikoisteos, kieli oli pateettista ja vähän hölmöä, mutta sitten taas Elka on lukutaidoton ja metsässä kasvanut, joten olisi toisaalta ihan epäuskottavaa myös, jos hän kertoisi tarinaa kuin mikäkin sulavakielinen Shakespeare.

Tykkäsin miten Hiton typeryyden jälkeistä maailmaa ei oikeastaan selitetty kovin paljoa. Kertojamme Elka ei tosiaan ole mikään historiantutkija vaan kiinnostunut enemmänkin metsästyksestä, mutta mitä ilmeisimmin on tapahtunut jonkinlainen hirveä pommitus, joka tuhosi koko seudun, ja nyt ihmiset elävät villin lännen tyyliin ilman sen kummempaa teknologiaa. Antibiootteja on, suljettavia muovipusseja on, mutta ihmiset kulkevat hevosella ja kävellen. Elka viettää yhden talven myrkyllisellä lammella, johon on osunut pommi. Pommi lämmittää tienoota, mutta sen lähellä oleilu on huumaavaa. On hurjia myrskyjä, paljon karhuja ja susia. Ihmiset elävät taas luonnon armoilla. Pidin tästä asetelmasta kovasti.

Lisäksi Elkan ja Ansastajan tarina oli lopulta aika hurja. Luin kirjaa aika hitaasti, mutta viimeiset kymmenet sivut piti ahmia. Oikeastaan ihan harmittaa, että kirja loppui. Joten jos siellä on joku muu, joka on silmäillyt tätä kirjaa epäillen, niin kerronpa vaan, että voit hyvillä mielin tarttua tähän. Ei kannata olla ennakkoluuloinen!

2 kommenttia: