maanantai 26. maaliskuuta 2018

Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
(Eleanor Oliphant is Completely Fine)
Suom. Sari Karhulahti
WSOY 2018


Tämä oli ihana ihana kirja! Paras pitkään aikaan. Lyhyesti tätä voisi kuvailla esimerkiksi niin, että jos Bridget Jones ja Silta-sarjan Saga Norén olisi laitettu samaan purkkiin ja ravistettu, sellainen on Eleanor Oliphant.

Eleanor on aivan hämmentävän hieno hahmo. Alusta asti on selvää, että hän elää hyvin yksin. Hän käy töissä, puhuu kerran viikossa äidin kanssa, jonka kanssa suhde on selvästi vähintäänkin outo, ja viikonloppuisin hän käy Tescossa, ostaa pizzan ja loppuajan juo votkaa. Hänellä on järkevät kengät, järkevä kampaus ja naamassa suuri palovamma. Hän on sosiaalisesti hyvin kömpelö, mutta hänen mielestään enimmäkseen muut eivät oikein osaa käyttäytyä. Tästä kaikesta huolimatta Eleanor on hyvin reipas eikä ollenkaan uhri.

Oi Eleanor. Oi oi oi.

Tämä kirja on hillittömän hauska, pohjattoman surullinen ja vieläpä tosi jännittävä. Pitkästä aikaa oikein huolella kiukutti, kun piti elää muuta elämää, eikä saanut kuluttaa kaikkia hetkiä Eleanorin kanssa sohvan nurkassa. Ihan kiemurtelin tuskasta Eleanorin salaisuuksia selvittäessäni. Siis sellaisesta ihanasta tuskasta, ettei malttaisi odottaa, että saa selville mistä on kyse. Tätä kirjaa oli aivan todella kivaa lukea.

Tästä kirjasta on blogattu ja kirjoitettu viime aikoina ihan älyttömästi, mutta enpä voi muuta kuin liittyä Eleanoria ylistävään kuoroon. Ihana ihana ihana Eleanor.

Käviköhän tästä nyt riittävästi ilmi, että pidin tästä kirjasta tosi paljon? No etten nyt vaikuta ihan vössykältä, sellaisen kritiikin voisin esittää, että kansi on minusta aika ankea, ja lisäksi tuo tekstin pinkki väri vie lukijan odotukset vähän turhaan viihdekirjallisuuteen. Eleanor on toki tosi viihdyttävä, mutta ei minusta genrekirjallisuutta kumminkaan. Enkunkielisessä versiossa teksti on mustalla, joka näyttää minun silmääni paljon kivemmalta. Toisaalta, minusta pinkki on harvoin oikeassa paikassa yhtään missään, joten vika saattaa olla minussakin. Ja suomennettu nimikin siinä mielessä huonompi kuin ulukomaalainen, että Eleanor Oliphant on paljon hauskempi kuin pelkkä Eleanor. Mutta ei muuta! Pikku vikoja! Aivan nimellisiä! Makuasioita suorastaan!

2 kommenttia:

  1. Moikka. Voisitko korjata suomentajan nimen? Ei ole ihan kohdallaan.

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, ilman muuta korjaan! Pahoittelen!

    Otin tuon WSOY:n sivuilta, katsoin nopeasti vain kirjan tietojen ainoan suomenkielisen nimen ja se olikin äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. Siellä ei siis jostain syystä mainita suomentajaa ollenkaan. Todella outo juttu, käännöskirjassa suomentaja on kuitenkin ihan valtavan merkittävä henkilö!

    Myöskään lukemassani e-kirjassa ei ollut Elisa Kirjan appiksen infosivulla mainintaa suomentajasta, mutta sielläkin kerrottiin kenen lukemana tämä kirja olisi saatavissa äänikirjana. Toki muualta netistä tämän tiedon sai helposti kaivettua.

    VastaaPoista