perjantai 2. helmikuuta 2018

Talking as Fast as I Can

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can - From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between)
Lukija: Lauren Graham
Random House Audio 2016


On ollut viime aikoina hankaluutta kuunnella äänikirjoja. Syytän seuraavia asioita:
  • Työmatkani on viime aikoina ollut vain viisitoista minuuttia, kun olen ollut vaihdossa lähikirjastossa, normaalin 40-50 minuutin sijaan. Ensi viikolla palaan takaisin kotikirjastoon, mutta tällä välillä metro on valmistunut, ja saan enää haaveilla kunnollisista työmatkoista. Huoh.
  • En ole käynyt lenkillä, koska olen laiska lortto.
  • Kuuntelin pari tuntia äänikirjaa, jonka kuuntelu ei sitten hotsittanutkaan yhtään, ja kesti tosi kauan antaa periksi sille, että ei minun ole pakko kuunnella sitä loppuun, vaan voin vain alkaa kuunnella jotain hauskempaa, ja tämän prosessin aikana en sitten kuunnellut paljon mitään. (Se kesken jäänyt kirja oli Even Cowgirls Get the Blues, jos nyt jotakuta jäi ärsyttämään moinen salaperäisyys.)

Onneksi sitten tajusin lopulta ottaa kuunteluun tämän ihanan Lauren Grahamin kirjan, se tuli tosiaan tarpeeseen. Kuuntelin tätä töissä useamman tunnin kun askartelin ilmapalloista, liisteristä ja sanomalehdistä isoja munia Harry Potter Book Nightin Arvaa minkä taikaeläimen muna -kilpailuun. Niin, semmoista jotkut ihmiset tosiaan tekevät joskus työksensä. Ajatelkaa. Tosin joinakin päivinä nämä samat ihmiset sitten raahaavat painavia kirjataakkoja hyllystä toiseen yltä päältä pölyn peitossa tai siivoavat asiakkaan oksennusta lattialta, mutta sellaista se on se elämä. Ei aina voi voittaa.

Pidin tästä kirjasta erityisesti siksi, että se tuntui ihan siltä kuin läheinen ystäväni Lauren Graham istuisi samassa huoneessa höpöttämässä omia asioitaan. Kirja kertoo hänestä itsestään, lapsuudesta, urasta, perheestä, hiuksista, Gilmore Girlsistä, Hollywoodista, vaikka mistä. Graham on tosi hauska ja fiksu ja ihana ihana ihana. Tykkään kuunnella äänikirjoina juuri tämmöisiä kirjoja, joissa taitava esiintyjä lukee itse omia taitavia tekstejään, joissa ei ole jatkuvaa juonta, joten ei niin haittaa vaikka välillä nukahtaa tai unohtuu tuijottelemaan pilviä. Kirjassa hän esimerkiksi katsoo ja kommentoi kaikki Gilmore Girlsin tuotantokaudet. Voisi ajatella, että se on tylsä ja huono idea, mutta itse asiassa se ei ole yhtään, vaan varsin hauskaa.

Ainoa vika tässä kirjassa oli se, että välillä viitattiin kuviin, jotka ilmeisesti kirjassa oli, mutta äänikirjassa luonnollisesti ei. Jouduin nyt kuvittelemaan ne mielessäni.

Toivottavasti tästä nyt uusi äänikirjainnostus lähtee käyntiin. Vähän tekisi mieli kuunnella heti perään Grahamin kirjoittama romaani Someday, Someday, Maybe, mutta ehkäpä ei, kun juuri tuossa pari riviä ylempänä ihan itse henkilökohtaisesti kerroin, että parhaiten minulle toimivat äänikirjat joissa ei ole juonta, niin että usko nyt joskus edes itseäsi, höperö ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti