maanantai 12. helmikuuta 2018

Kätken kirjeesi patjani alle

Astrid Lindgren ja Sara Schwardt: Kätken kirjeesi patjani alle - Kirjeenvaihto 1971-2002
(Dina brev lägger jag under madrassen)
Suom. Kari Koski
WSOY 2017


Vuonna 1971 silloin kolmetoistavuotias Sara kirjoittaa kuuluisalle Astrid Lindgrenille kirjeen, jossa hän vaatii erinäisiä asioita ja on kerrassaan ärsyttävä. Astrid vastaa, niin kuin hän vastasi kaikille hänelle kirjoittaneille lapsille, mutta ilmeisen kipakasti. Sara katsoo itseään peiliin ja kirjoittaa takaisin. Astrid vastaa, vaikkei yleensä kirjoita kullekin lapselle kuin kerran. Yhtäkkiä he ovat salaisessa kirjeenvaihdossa, joka kestää Astridin kuolemaan saakka.

Tartuin kirjaan, koska rakastan Astrid Lindgreniä siinä missä koko muukin ihmiskunta. Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, hän on minun suurin idolini. Kukaan kirjailija ei ole niin hieno ja tärkeä kuin Astrid! Jännittävästi kävi kuitenkin niin, ettei kirjan kiinnostavin henkilö ollutkaan maailman kuuluisin lastenkirjailija, vaan nuori Sara.

Tämä kirja on ihan oikea kirjeenvaihto, täydellinen muuten, mutta Astridin ensimmäinen kirje puuttuu, koska Sara silppusi sen tunnekuohussaan. Saran kirjeet löytyivät Astridin arkistosta, Astridin kirjeet olivat Saralla tallessa, ja on hieno juttu, että Sara Schwardt antoi julkaista ne, vaikkeivat ne hänen kantiltaan niin kovin mairittelevia aina olekaan.

Nuoren Saran elämä on melkoista vuoristorataa. Hän lintsaa koulusta, joutuu psykiatriseen sairaalaan, hölmöilee, ei oikein löydä paikkaansa millään. Astrid kuitenkin näkee hänessä jotain mitä hän itse ei ja yrittää monisanaisesti tukea Saraa läpi railakkaan nuoruuden. Astrid on niin ihana! Niin ymmärtäväinen ja rakastava! Kirjeiden perusteella heidän kirjeenvaihtonsa oli salaisuus, josta tiesi vain Saran mummu. Oli kiinnostavaa lukea, miten vaikeaa Astridin oli kirjoittaa Veljeni Leijonamielen loppu, mutta muuten kirjeenvaihto isolta osin keskittyy Saran asioihin ja Astridin huolet vaikuttavat melko arkipäiväisiltä.

Hieno kirja, ihmeellinen kirjeenvaihto. Minkälainen onni onkaan, että saa suojelusenkelikseen Astrid Lindgrenin! Kirja oli myös nopealukuinen, huitaisin sen parissa päivässä. Tämän jälkeen jäi olo, että haluaisin oikeastaan lukea Astridista jonkun vähän tanakamman elämäkerran, koska vaikka tämä oli hienon hieno teos, ei se silti oikein vastannut tarpeeseen ihastella Astridin ihmeellisyyttä.

2 kommenttia:

  1. Siis ihan hillittömän kiinnostava! Kiitos kauheasti! Laitoin jo varausjonoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Huippua että laitoit! Mäkin löysin tämän kaverin instagramista ihan yllättäen, liian vähälle huomiolle jäänyt minusta.

      Poista