maanantai 8. tammikuuta 2018

Viha jonka kylvät

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
(The Hate U Give)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2017


Ohhoh, olen näköjään jättänyt tämänkin helmen bloggaamatta. Hetken ajattelin, että olkoot, mutta sitten ryhdistäydyin, koska tämä nyt kumminkin oli parhaita viime vuonna lukemiani kirjoja. Jos nyt herraparatkoon sattuisi olemaan niin onnettomasti, että jossain olisi joku raukka, jonka pääasiallinen kirjasuosituspaikka on tämä blogi, toki toivon että näin ei ole, mutta jos, niin olisihan surkeaa, että jättäisin tämän kirjan vinkkaamatta.

Kuulin tosi monesta suunnasta, että tämä on luettava, mutta niin kuin usein käy, jäin sitten jäkittämään kädet puuskassa, että minähän en käskien lue. Lopulta kuitenkin otin kirjan kauniiseen käteen ja niinhän siitä kävi, että ensi riveiltä olin ihan koukussa.

Viha jonka kylvät on kai luokiteltu YA:ksi, eli vähän varttuneemman nuorison kirjallisuudeksi, mutta enpä ole ennen törmännyt näin vaikuttavaan nykypäivän ameriikkalaisen mustan yhteisön kuvaukseen. Se on maailma, josta kajaanilaishelsinkiläinen valkoinen ihminen tietää hyvin hyvin vähän, ja siksi on parasta, että meillä on kirjallisuus.

Kirja kertoo Starrista, teinitytöstä, joka joutuu todistamaan, miten valkoinen poliisi ampuu hänen ystävänsä. Starr asuu köyhällä mustien alueella, mutta käy hienostokoulua, jossa muut oppilaat ovat pääosin valkoisia. Hän surffaa kahdessa eri todellisuudessa ja nyt hän on yhtäkkiä ainoa todistaja kauheassa tragediassa, jossa on mustan tytön sana valkoista poliisia vastaan. Koko musta yhteisö luottaa häneen.

Kirjan nimi tulee Tupac Shakurin thug life -tatuoinnista. Kirja vääntää todella rautalangasta amerikkalaisen yhteiskunnan rakenteellisen rasismin, mutta niin, että sen lukee ahmien. "The hate u give little infants fucks everybody" on kirjassa selitetty niin perusteellisesti ja hyvin, että soisin kaikkien ihmisten lukevan tämän kirjan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita, kaikki eivät synny samanarvoisina.

Yhteiskunnallisen sanoman lisäksi tykkäsin kirjassa ihan kauheasti Starrin perheen kuvauksesta. Perhe on aikamoinen sekamelska, on omia ja vähän vähemmän omia sisaruksia, mutta Starrin vanhemmat huolehtivat kaikista yhtä suurella sydämellä. Etenkin Starrin äiti on ihan loistavan rakastava ihminen.

No niin, huh, tulipa tämäkin blogattua. Mitähän muita mestariteoksia sitä on alkutalven ankeutuksessa unohtunut. No, ehkä se ei ole niin justiinsa. Mutta lukekaa kaikki tämä kirja! On hyvä! Jos ette osaa lukea niin ei se haittaa, leffakin on tulossa. Vaikka eihän se tietenkään ole yhtään sama asia. Ei, kyllä teidän nyt pitää opetella lukemaan ja lukea tämä kirjana, ei siinä muukaan auta kuulkaa.

2 kommenttia:

  1. Tämä on juuri meneillään! Ja on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa sun bloggauksen! Vaikea kuvitella, että tämä jonkun mielestä ei olis hyvä.

      Poista