perjantai 26. tammikuuta 2018

Siina lukee sarjiksia, osa 590

Ennen joulua googlailin hyviä sarjakuvia ja varasin niitä kirjastoon niin, että ne tulevat vasta tämän vuoden puolella. Nyt niitä tulikin sitten rysäyksenä, mutta vasta kaksi ehdin lukea.


Eleanor Davis: How To Be Happy


Kuten Davis kirjan alussa mainitseekin, ei tämä kirja oikeastaan kerro onnelliseksi tulemisesta, ainakaan sillä tavalla, että sitä voisi ohjenuorana käyttää. Kirja on kokoelma pieniä tarinoita ihmisistä. Vähän outoja tarinoita, ihmiset ovat usein aika yksin näissä.


Mitähän tästä nyt voisi sanoa? Minusta tämä oli ihana kirja. Aivan täydellisen kaunis, upeat värit ja kuvat. Harvoin törmään sarjakuvaan, jossa on tämmöinen värimaailma, tykkäsin kovasti. Myös tarinat olivat hyviä, vaikka nyt pari viikkoa kirjan luettuani en ihan hirveän paljon niistä pysty enää palauttamaan mieleeni. Kuvia sen sijaan pystyn.

Tämä on semmoinen kirja, jonka voisi ostaa, leikata palasiksi ja liimata kokonaan seinälle. Kaunis, kaunis.


Fabien Vehlmann, Kerascoët: Beautiful Darkness


No tämä sitten pääsi yllättämään kyllä. Tiesin premissin etukäteen, mutta käsittelytapa onnistui olemaan aika eri kuin odotin. Odotin söpöilyä, sitä en saanut.

Kirja kertoo pienistä söpöistä olennoista, jotka, kuten hyvin alussa ilmenee, ovat asuneet pienen tytön sisällä. Nyt tyttö makaa kuolleena metsässä ja olentojen on selviydyttävä ilman kotia. Tytön ruumis hajoaa hiljalleen ja olentojen homma alkaa mennä aika julmaksi ja brutaaliksi. Olentojen höpsöys ja naiivius ei välttämättä ilmene pelkästään söpöstelynä.


Aloin lukea tätä lounaalla ravintolassa, mutta muutaman sivun jälkeen, kun pieni olento istui tytön hiusten keskellä syömässä toukkia ruumiista, tajusin, että tämä oli nyt virhe. Jäi ruoka syömättä ja sarjakuva pyörimään päiväkausiksi laukkuun. Sitten lopulta huitaisin sen kuitenkin loppuun melko vauhdikkaasti.

En voi väittää pitäneeni tästä kirjasta, mutta silti se oli aivan erinomainen. Luettuani yhden analyysin tarinasta Goodreadsista selailin sarjiksen uudestaan läpi. Tarina on itse asiassa aika hieno. Se on aivan kuvottava ja tosi inhottava, mutta hieno. Kyllä tätä voi suositella lämpimästi, mutta ei ruokapöytään.

2 kommenttia: