tiistai 30. tammikuuta 2018

Call Me By Your Name

Luca Guadagnino 2017


Oli niin kova kohina joka suunnalla, että pakko oli päästä tämä heti katsomaan. Sunnuntaina ostin tammikuun ekan karkkipussin ja ahtauduin Kinopalatsin tiivisti pakattuun saliin.

Oli muuten sillä tavalla miellyttävästi poikkeuksellinen elokuvakokemus, että oli aivan hiljaista. En kehdannut montaa karkkia pussista ottaa, etten rapistelisi yhtään. Ihanaa! Puhdasta keskittymistä!

Elokuva kertoo 17-vuotiaasta Eliosta, joka on akateemisten vanhempiensa kartanossa Italiassa viettämässä taas yhtä 80-luvun kesää lukien, uiden, kavereitten kanssa kuljaillen. Elio on lahjakas pianisti ja innokas lukija. Amerikkalais-italialaisella perheellä on tapana ottaa kesäksi amerikkalainen opiskelija auttamaan perheen iskän arkeologisissa tutkimuksissa. Tänä vuonna opiskelija on periamerikkalainen Oliver.

Elokuva on todella kaunis rakkaustarina. Kaunis sillä tavalla, että Italia on upea, Elio ja Oliver ovat kauniita kuin antiikin patsaat, joita leffassa kovasti näkyykin, ja ensirakkaus se nyt vaan on juuri tuommoista, ihmeellistä.

Erityisen upean elokuvasta tekee se, että mitä ilmeisimmin kahden miehen välistä rakkautta hyvin harvoin kuvataan ilman, että joku lopulta jää leikkuupuimurin alle. Tässä elokuvassa oikeastaan varsin vähän alleviivattiin sitä, että Elio ja Oliver ovat molemmat miehiä. Rakkaus on rakkautta, sen voi ymmärtää kuka tahansa. Ja siksi on tärkeää, että tämmöisiä elokuvia on.

Huomasin katsovani elokuvaa voimakkaasti vanhemman näkökulmasta. Olen niin keski-ikäinen, huh heijakkaa. Huomasin samaistuvani lähinnä elokuvan isään, mikä olikin hienoa, koska elokuvan isä on mieletön hahmo, ja en varmasti ole mielipiteineni yksin kun väitän, että nimenomaan elokuvan lopun isän puhe on syy, miksi tämä elokuva jää aikakirjoihin. Siinä kyynel vierähti useammastakin silmäkulmasta, kun tarkkaili hiljaisen elokuvateatterin nyyhkäyksiä.

Elokuvan jälkeen toivon, että itse onnistuisin antamaan lapselleni tuollaiset henkiset eväät. Ei ole helppo tehtävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti