perjantai 1. joulukuuta 2017

Everstinna

Rosa Liksom: Everstinna
Like 2017


Olen ihaillut Rosa Liksomia niin kauan kuin muistan. Olinkin vallan impresseerattu, kun huomasin, että hän käy asiakkaana siinä kirjastossa, jossa minä puolestani käyn töissä. Vuosikausia hän on ilahduttanut minua ilmestymällä silloin tällöin näköpiiriin ihan muina ihmisinä. Jännää on se, että minä toki kirjafanaatikkona ja Liksom-fanina tunnistin hänet oitis paitsi ulkonäöltä, myös oikealta nimeltä, mutta monet kollegani ovat hämmästyneet, kun heille kertoo, että huomasitteko kun tuossa oli Rosa Liksom. On varmasti kätevää, että voi olla tuolla tavalla yhtenä hetkenä Suomen merkittävimpiä kirjailijoita, mutta sitten kun haluaa olla ihan vain tavallinen ihminen, voi olla sitäkin. Ihailen!

Ja ihailen tätä kirjaakin, taas. Everstinna kertoo naisesta, joka jo pienenä tyttönä joutuu Everstin pauloihin. Everstin kauhea rakkaus vie Everstinnan natsien eturintamaan, hän näkee kauhuja ja hienouksia, ihmeitä ja kuolemaa. Lukija näkee Everstin hirveyden, mutta samalla rakkaus ja hulluus on kuvattu niin hienosti, että ymmärtää kyllä Everstinnan valinnat, vaikkei niitä hyväksykään.

Liksom kirjoittaa niin ihanasti, että lähtee taju. Everstinnan puheenparren kuulee korvissaan lukiessa, se on rehevää, rentoa ja taipuisaa. Joskus kun tapaa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät halua lukea kotimaista kirjallisuutta, tai itse asiassa heitä tapaa aika useinkin, tulee tavallaan surku, etteivät he saa kokea tätä kielen herkkua. Lukeahan voi ihminen monista syistä, itsekin luen erilaisia kirjoja tarpeisiin, mutta suurimman nautinnon saan kun luen loistavaa suomea. Silloin tarinakin on sivuseikka. Ja ainakaan minä en voi saada samanlaista kielen iloa käännetystä kirjallisuudesta kuin saan parhaista, kuten vaikka Liksomista, Saisiosta, Hotakaisesta tai Rimmisestä.

Ja toki tässä kirjassa on upean kielen lisäksi myös hieno tarina. Opin juuri äsken kirjan kannet suljettuani, että tarinan pohjalla on ilmeisesti Annikki Kariniemen elämä, ja nyt tuntuu jokseenkin pahalta, että joku on ehkä oikeasti kokenut tuon kaiken. Everstinnan kerronta välillä naurattaa, mutta pohjimmiltaan tämä on synkeä ja väkivaltainen tarina.

Hieno kirja! Ai että!

4 kommenttia:

  1. Lähtee tosiaankin taju. Ihan uskomattoman upea kirja. Tämän vuoden paras kotimainen. Henki meinasi lähteä heti tajun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut niin vähän tämän vuoden kotimaisia uutuuksia, etten uskalla alkaa rankkaamaan, mutta kyllä tämä minulle oli vuoden parhaita lukukokemuksia myös. Pysyy varmasti mielessä pitkään.

      Poista
  2. Aloitin kirjan juuri ja huomaan että luen kirjaa ääneen mielessäni, välillä oikeastikin. Kieli on niin herkullista....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin jäin välillä makustelemaan lauseita moneen kertaan, kun oli niin hienoa.

      Poista