torstai 30. marraskuuta 2017

The Nice Guys

Shane Black 2016


Hirveän vähän nykyään tulee katsottua tämmöisiä elokuvia. Ikäiseni ihmiset ovat usein kasvaneet tämän elokuvatyypin kanssa, on Tappava ase, on Beverly Hills kyttä, on Die Hard. Semmoisia, missä on miehiä, jotka nakkaavat hyvää juttua, pyssyttelevät ja ratkaisevat rikosta. Muistan lapsuudessa pitäneeni näistä leffoista paljonkin, mutta nyt huomaan alkaneeni sillä lailla elitistiksi, että katson niitä vähän nokanvartta pitkin ja tuhahtelen. Eipä kiinnosta, ajattelen, minä kaipaan hienostuneempaa draamankaarta minä.

Mutta sitten kun tulee kuitenkin epähuomiossa varanneeksi tämmöisen elokuvan, varmaankin koska kannessa on Ryan Gosling ja Boogie Nights -fontti, sitä viihtyykin yllättävän hyvin.

Elokuva kertoo 1970-luvun Hollywoodin pornoteollisuudesta. Ryan Gosling esittää yksityisetsivää, joka on esiteinitytön yksinhuoltaja ja melkoinen surkea koheltaja. Hän ottaa keikkoja lähinnä mummoilta, jotka haluavat löytää jo kuolleen miehensä, ja hänestä työ on tehty kun on saatu rahat. Russell Crowe on erilainen yksityisetsivä, väkivaltainen, synkeä ja tehokas. He ajautuvat yhteen yrittäessään löytää nuorta Ameliaa, joka tuntuu olevan sekaantunut isoon kuvioon, jossa kaikki kuolevat.

Parasta elokuvassa oli Ryan Gosling. Yllätys! Anteeksi, mutta Ryan Gosling on ihan tajuton. Hän on paitsi paras draamanäyttelijä tällä hetkellä, myös on superkoomikko. Hänen epäonninen yksinhuoltajaisän hahmonsa on aivan älyttömän hauska, kaikki menee pieleen ja hän putoilee milloin minkäkin kaiteen yli. Minä en vain voi kylliksi korostaa, kuinka mainio näyttelijä Ryan Gosling on, vaikka asian perusteluun olenkin tässäkin blogissa käyttänyt ihan tuhansia rivejä tilaa. Jotenkin vain tuntuu, ettei kukaan usko, vaikka kuinka jankutan!

Leffassa oli myös ihania absurdeja tarantinomaisia juttelukohtauksia ja muutenkin tosi rento meno. Itse juoni oli aika monimutkainen ja toisaalta vähän sivuosassa. Koko elokuva keskittyy Crowen ja Goslingin hahmojen ympärille, jota tosi hyvin tasapainottaa Goslingin hahmon topakka tytär. On kivaa, kun nuori tyttö saa olla toimija.

Tämä oli vähän semmoinen Boogie Nightsin ja Tappavan aseen sekoitus. Kerrassaan mainio pläjäys, nauroin monta kertaa ihan kunnolla. Lisäksi sain hyvän opetuksen, että joskus kannattaa tulla pois mukavuusalueeltaan, avata mielensä, ja voi saada kahden tunnin hyvät naurut. Koska nauraminen, se nyt vain on parasta mitä ihminen voi naamallaan tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti