torstai 23. marraskuuta 2017

Sarjoja, joita olen katsonut televiissiosta, osa 3

Rectify


En tiedä miten tunnettu tosiasia on, että Rectify on loistava. En ainakaan muista, että kukaan perheeni ulkopuolinen olisi asiasta minulle koskaan mitään maininnut. Siksi oletankin, että tämä sarja ei ehkä vielä kuplassani nauti ansaitsemaansa suosiota.

Rectify kertoo Daniel Holdenista, joka on viettänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta vankilassa odottamassa kuolemantuomiota murhasta, joka tapahtui hänen ollessaan kahdeksantoista. Nyt hänet on dna-todisteiden myötä vapautettu vankilasta, muttei epäilyistä. Sarjassa on kiinnostava rikosjuoni, mutta se ei ole ollenkaan päällimmäinen tarina. Keskeisintä on Danielin paluu perheen pariin pieneen Paulien kaupunkiin. Kahdessakymmenessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja koko perhe on kärsinyt rikoksen vuoksi, eikä kärsimys lopu vieläkään.

Daniel on todella hieno ja todentuntuinen hahmo, kuulemma myös varsin realistinen. Lisäksi ihastuin tosi paljon Danielin uusveli Teddyyn (vai mitä nimitystä käytetään, kun Danielin äiti ja Teddyn isä ovat menneet naimisiin Danielin ollessa vankilassa), joka on upean kompleksinen tyyppi. Hän on tavallaan niin kauhea ihminen, mutta sitten toisaalta niin hyvä. Kauhean inhimillistä! Kaikki sarjan hahmot ovat oikean ihmisen tuntuisia, rikkinäisiä, melko paskoja ja vähän sekaisin, mutta yrittävät parhaansa.

Rectifysta on sanottava sen verran, että se paranee voimakkaasti vanhetessaan. Jo ensimmäinen kausi on hyvä, mutta viimeinen kausi on suunnilleen parasta tv-sarjaa, mitä on tehty. Se on aivan todella hieno, koskettava ja upea. Sitä katsoessani en tajunnut, että sarja todella loppuu, se tuli melkoisena järkytyksenä kun aloin googlata joko kohta viides kausi ilmestyy. Mutta täytyy arvostaa, että osataan lopettaa ajoissa, ja hienosti lopetettiinkin.

Suosittelen Rectifya ihan ihan kaikille ihmisille, tämä on hyvä. Löytyy Netflixistä.


Unbreakable Kimmy Schmidt


Parks and Recreationin jälkeen on ollut vaikeaa löytää komediasarjaa, joka olisi samanveroinen. Ollaan katsottu Modernia perhettä, joka on ihan kiva, mutta ei lähellekään Parks and Recin veroinen. Sitten löysin Kimmy Schmidtin, ja voi veljet, tämä on niin mun juttu!

Kimmy on elänyt viimeiset viisitoista vuotta hullun pastorin vankina bunkkerissa maan alla. Sarja ei kuitenkaan kerro tästä, sillä Kimmy vapautuu jo ennen ensimmäisiä alkutekstejä. Ai niin, tässä sarjassa on muuten ihan mahtava alkumusiikki! Paras! No joo, mutta siis Kimmy vapautuu, ja muuttaa New Yorkiin flamboyantin Titus Andromedonin kämppikseksi. Kimmyssa hauskaa on se, että hän on tavallaan viisitoista vuotta ajastaan jäljessä, ja siksi hyvin naiivi. Kimmy on myös ylimyönteinen ja ihana. Kaikki muutkin sarjan henkilöt ovat jokseenkin kajahtaneita, kuten Kimmyn ja Tituksen vuokraemäntä, anarkistinen ja gentrifikaatiota vastustava Lillian. Sarjassa on mahtavia musikaalikohtauksia, koska Tituksen elämä on hyvin dramaattista, ja suurin osa juonista on ihan pimeitä. Arvostan todella paljon tämmöistä täysin laatikon ulkopuolella pyörimistä.

Kimmyä katsoessa usein miettii, että onkohan tämä nyt ihan ok. Sarjaa on esimerkiksi syytetty rasismista, minkä tavallaan ymmärrän ihan hyvin. Esimerkiksi yksi sarjan päähenkilöistä, Jacqueline, on alunperin Lakota-intiaani, mutta haluaa elää rikkaan valkoisen naisen elämää. Vähän nikottelin tälle, mutta toisaalta on niin selvää, että Jacquelinen elämä ei ainakaan ole parempaa kuin hänen vanhempiensa elämä, että vähän vaikea sitä on rasistisena nähdä. Sarjassa on kuitenkin monia muita juttuja, joita ihmiset ovat kritisoineet, ja ihan syystä. Tästä voi lukea enemmän esimerkiksi täältä. Tämä on harmillista, koska Kimmy on muuten niin hyvä ja sekopäinen, että meinaa taju lähteä.

Suosittelen kriittisesti testaamaan. Tämäkin löytyy Netflixistä.


Myrskyn jälkeen


Myrskyn jälkeen kaikki ovat tietysti jo katsoneet, tai vähintään kuulleet aiheesta ihan riittämiin, mutta kerran vielä pojat.

Tuula-myrsky on tehnyt tuhojaan pitkin Suomea ja kaikki on edelleen sekaisin, vaikka myrskystä alkaa olla jo aikaa. Pasilan poliisit ovat joutuneet vesivahingon takia Ylen tiloihin ja ajautuneet samalla mukaan tositv-sarjaan. Muitakin ongelmia on, kun suuri osa väestöstä alkaa käyttäytyä ihan kummallisesti, lähinnä miehet. Heillä on yhtäkkiä kauheasti tunteita, jotka heilahtelevat sinne sun tänne.

Kaiken tämän keskellä komisario Rauni Kolehmainen yrittää parhaansa. Hänen erikoistaitonsa on estää miesten tunteista johtuvia järjestyshäiriöitä, joten häntä todella tarvitaan, mutta Raunilla meinaa jaksu loppua kun kotonakin ailahdellaan.

Parasta sarjassa ovat näyttelijät. Kaarina Hazard ja Mikko Roiha ovat aivan ihania. Ei sitä oikein muutenkaan voi kuvailla. Rauni Kolehmaisen krapulakohtaus on mahdollisesti parasta, mitä Suomen Yleisradio on ikinä tehnyt. Lisäksi sarjassa on tietysti Antti Holma, joka on mielestäni hyvä syy katsoa mitä tahansa, mutta harmillisesti hänen roolinsa on melko pieni. Toki merkittävä, mutta pieni.

Vaikka Myrskyn jälkeen onkin varmasti paras kotimainen tv-sarja ikinä, on se ameriikkalaisiin kollegoihinsa verrattuna aika muotopuoli. Käsikirjoituksen nerokkuutta olisi voinut kiristää tosi paljon, terävöittää teemaa ja hioa. Tämä kaikki vaatii tietysti rahaa ja aikaa, joita kumpaakaan Suomessa käsittääkseni käsikirjoitukseen ei juuri heru. Se on harmi, koska pienellä hiomisella tästä olisi saanut ihan timantin. Nyt se on helmi.

Sarjan voi katsoa Yle Areenasta vielä ainakin muutaman kuukautta. Ei ikuisesti, joten kannattaa kiirehtiä. Siinä on vain kolme jaksoa, joten hyvin jaksaa!

2 kommenttia:

  1. Minä en ole vieläkään nähnyt Parksia loppuun! Aloitettiin se vika kausi miehen kanssa tänä syksynä, mutta voi miten ankealta se vaikutti! Jotenkin siitä puuttuu kaikki se vaivattomuus ja huumori on erikoisen kankeaa :( Voi pettymys.

    Paraneeko se viimeinen kausi loppua kohti?

    Minä tykkään Modern Familysta tosi paljon. Siinä on valtavasti sellaisia hahmoja, joiden tekemisiä voisin seurata vaikka kellon ympäri. Esim. Cameron. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se taida kyllä parantua. Viimeinen kausi oli vähän pettymys.

      Minusta Modern Family on vähän laimea. Tykkään ihan älyttömästi Gloriasta ja Cameronista, mutta käytännössä kaikki muut hahmot voisi minun puolestani nakata kokonaan pihalle. Dunphyn perheen asiat ei kiinnosta yhtään, varsinkin se perheen äiti on tosi ärsyttävä. Mutta Glorian ja Cameronin takia jaksan! Tästä valituksesta huolimatta, on se silti keskivertoa huomattavasti parempaa komediaa ja hiljalleen tulee varmaan katsottua loppuun asti. Ihan kivakin, että on yksi sarja, jota ei ole pakkomiellettä nähdä nopeasti loppuun, mutta on luotettavasti ihan hyvä.

      Poista