sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Lego Ninjago elokuva

Charlie Bean 2017

Kuva

Kävimme tänään kohta kuusivuotiaan Pallas Kanelikakun kanssa katsomassa Finnkinon lasten sunnuntaissa Lego Ninjago elokuvan, jota on odotettu koko kesä. Ninjago on tällä hetkellä lapselle kaikkein isoin juttu, on ollut jo pitkään. Itse odotin leffaa lähinnä siksi, että aiemmat Lego-elokuvat ovat olleet ihan älyttömän hyviä ja hauskoja, vaikkakin ruukaan nukahtaa niissä aina.

Hei, Pallas Kanelikakku. Oliko tämä elokuva semmoinen kuin odotit?

Ei ollut. Minä en tahtoisi vastata tähän. Se oli vähän omituinen, tosi erilainen kuin sarja ja vähän pelottava.

Mikä siinä oli susta pelottavaa?

Onko pakko vastata? Hihihi. Mitä sä nyt kirjoitit? Hihihihi.

Voitko kertoa mikä oli pelottavaa?

Hihihihihi. Sä vaan kirjoitat kaiken mitä mä sanon.

Niin, se on tässä se idea.

Mitä sä nyt kirjoitat? Kirjoitiksä sen? Hihihihi.

Voitko nyt kertoa mikä pelotti?

Melkein kaikki. En tahdo sanoa sitä.

Oliko se liian todentuntuinen?

Joo, oli. Mitä se todentuntuinen on?

Että se tuntui liian todelliselta.

Joo. Kirjoitiksä nyt sinne että mitä se todentuntuinen on?

Kirjoitin.

Hihihihi.

Mistä se elokuva sinusta kertoi?

Se kertoi Lloyd - kirjoitaksä että Loloid? Siis Lololololoidista ja Garmadonista. Garmadon pystyy halata itseään ja kätellä itseään! Kukaan ei tiedä kuka Lloyd on, se on vihreä ninja, ja Garmadon on musta lordi, ja Lloydin isä. Garmadonilla on musta naama ja musta maha ja mustat jalat ja sen kyynelet on tulta ja sen silmät on punaiset ja sillä on neljä kättä. Se on pahis.

Minun mielestä se kertoi siitä, että Garmadon yritti vallata Ninjagon ja ninjat yritti vastustaa sitä.

No kaikkihan sen tietää! Mitä me oikein nyt tehtäis?

Pitäiskö tehdä iltapala?

Hihihihi. Joo!

- - -

Minusta henkilökohtaisesti tämä oli aika hauska elokuva isän ja pojan välisestä suhteesta. Ymmärrän kyllä, että lapsesta se oli pelottava ja hän itse asiassa eka kertaa elämässään pyysi päästä pois kesken elokuvan. En suostunut, koska ajattelin, että jos näkee hyvän lopun niin ei jää paha mieli, mutta en tiedä oliko se oikea tapa toimia. Leffassa oli aika paljon pimeässä seikkailua ja muuta hurjaa.

Kotimatkalla myös ilmeni, ettei lapsi ollut kokenut elokuvaa ollenkaan hauskana, vaikka minä nauroin monta kertaa ihan huolella. Yritin selittää, että siihen oli varmaan rakennettu tasoja aikuisille ja lapsille, jolloin Kanelikakku totesi, että me katsottiin varmaan vahingossa se aikuisten taso. Niin että suurimmille Ninjago-faneille tiedoksi, että tämä leffa on aika erilainen kuin sarja, mutta heidän vanhempiensa iloksi voin kertoa, että erilainen sillä tavalla, että aikuinen viihtyy hyvin. Vaikka taas kyllä nukahdin lopussa. En tiedä miksi. Se on joku Lego-elokuvien unitaika vissiin.

Vähän hämmästytti, että leffasali oli puolityhjä. Odotin, että se olisi viimeistä penkkiä myöten täynnä, koska meillä tämä on ollut niin odotettu elokuva. Niin sitä kuvittelee omat asiansa isommiksi kuin ne ovatkaan!

2 kommenttia:

  1. Aikuisten taso :D! Hyvä tietää että on jännittävä. Keksitään pienimmälle jotain muuta.
    Minä kyllästyn näihin aina ja luen salaa vaan kirjaa samalla... muuten nukahdan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kotona teen jotain muuta, mutta leffassa se ei oikein onnistu kun on niin pimeää, eikä halua häiritä muita ihmisiä.

      Poista