torstai 28. syyskuuta 2017

Doctor Strange

Scott Derrickson 2016

Kuva

Doctor Strange on tarinaltaan aika tavanomainen supersankarielokuva. Tohtori Stephen Strange on nerokas aivokirurgi, joka taitavilla kätösillään pystyy mihin tahansa. Hän kuvittelee ylimielisenä itsensä voittamattomaksi, kunnes ihan omaa tyhmyyttään joutuu onnettomuuteen, jossa hänen kätensä vaurioituvat. Tohtori Strange tästä tietysti romahtaa. Lopulta, kun länsimaisen lääketieteen mahdolliset ja mahdottomat konstit on kokeiltu, hän päättää lähteä Katmanduun etsimään muinaista velhoa.

Tarinassa oli ihan hölmöjä juttuja, kuten että tohtori tuosta noin vain muuttui ikiaikaisen velhopossen guruksi, ja itseäni ärsytti ihan hirveästi, että tohtorin aivokirurgiheila oli leikkaussalissa kynsilakkaa. Mutta.

Tarinan hölmöyksistä huolimatta minusta tämä oli todella hieno supersankarielokuva. Erityisen tästä tekivät esimerkiksi seuraavat asiat:

  • Kun actionelokuvaan palkataan päärooleihin luonnenäyttelijät, ollaan herkkujen äärellä. Muinaista esittävä Tilda Swinton näyttelee puolikkaalla korvallaankin enemmän kuin 95% näyttelijöistä koko naamallaan. Benedict Cumberbatch on ihan loistava valinta tohtoriksi, ihan loistava. Yleensä en pidä Mads Mikkelsenistä, mutta kyllähän hänkin on varsin edukseen elokuvan pahiksena. Jotenkin tästä tulee tunne, että näytellessä on ollut tosi hauskaa.
  • Huumori oli aivan ihanaa. Tohtorin viitta oli ihan mahtava ja muutenkin nauroin monta kertaa.
  • Elokuvan visuaalisuus oli juuri minun makuuni. Todellisuutta taivutetaan taikuudella raivokkaasti ja varsinkin lopun psykedeelisen neonväriset universumit olisi totta tosiaan pitänyt nähdä isolta kankaalta.
  • Yleensä aina petyn tämmöisten tarinoiden lopputaisteluun, kun pahimman pahan päihittäminen on aina antikliimaksi. Tässä siinä minusta onnistuttiin aika nokkelasti. Ilahdutti.

Niin että kerrassaan viihdyin. Seuraavan Doctor Strangen menen todellakin katsomaan leffaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti