perjantai 18. elokuuta 2017

Paterson

Jim Jarmusch 2016

Kuva

Paterson on bussikuski Patersonin kaupungissa. Aamuisin hän lähtee töihin pienestä talostaan, kirjoittaa runoja, jotka aina keskeytyvät kun nyrpeä kollega haluaa keskustella. Hän kuuntelee katkelmia asiakkaitten keskusteluista, menee illalla kotiin. Vaimo on päivän aikana luonut ihmeellistä mustavalkoista taidetta ja koira täytyy ulkoiluttaa, samalla voi käydä yhdellä oluella. Sitten voi taas kirjoittaa vähän runoja kellarissa. Vaikka tulitikuista.

Paterson on ihanan pieni ja sympaattinen tarina tavallisista ihmisistä. Miten kivaa ja harvinaista on nähdä elokuva, jossa ongelmat ovat ihan normaaleja, jossa mies ja nainen rakastavat toisiaan ja ovat toisilleen ystävällisiä ja arvostavia. Vaikka toinen tekisikin ihan hirveää piirakkaa, ei sitä välttämättä tarvitse sanoa ääneen.

Tosin, jos toinen tekee pahaa ruokaa, minusta se kannattaa jollain tavalla ilmaista, koska muuten saattaa istua joka viikko ruokapöytään, jossa haisee ruusukaali-cheddar-piirakka, ja asiasta on joka viikko vaikeampaa sanoa, ja lopulta piirakka voi alkaa vaivata niin paljon, että on pakko pakata laukku ja lähteä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, eikä toinen saa koskaan tietää mistä se johtui. Mutta asian voi sanoa jotenkin kohteliaasti. Esimerkiksi "tämä ei ole lempiruokieni joukossa", kuten lapseni asian ilmaisee. Mutta ei siitä sen enempää.

Ihana ihana elokuva. Ei voi muuta sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti