torstai 24. elokuuta 2017

Passengers

Morten Tyldum 2016

Kuva

Avaruusalus Avalon matkaa halki ikuisuuden kohti uutta maailmaa kyydissään 5000 matkustajaa ja 258 miehistön jäsentä. He kaikki nukkuvat lähes koko 120 vuotta kestävän matkan. Kaikki paitsi yksi. Jim herää, kun matkaa on jäljellä 90 vuotta. Hitto. Siinä sitä sitten ollaan. Piti matkustaa upeaan tulevaisuuteen, mutta herääkin synkkään yksinäisyyteen. Ainoa kaveri on androidibaarimikko ja muut robotit.

Vuoden Jim jaksaa yksin kasvatella partaa, mutta sitten himo ihmiskaveriin kasvaa liian suureksi. Ja pim, yhtäkkiä heitä onkin kaksi. Kaunis kirjailija Aurora on kilhakka tyyppi.

Tämä on nyt vähän hankalaa.

Yhtä aikaa minä pidin tästä elokuvasta aivan älyttömästi ja näen kaikki sen ilmeiset ongelmat.

Isoin ongelma pitämiselleni on Jimin perseinen teko. Aurora on oikeassa, herättäessään hänet Jim vei häneltä koko elämän. Se on käytännössä murha. Jim tietää tämän kyllä. Tästä kulmasta katsoen Jim on ihan kauhea tyyppi.

Mutta sitten tässä on semmoinen puoli, että itse henkilökohtaisesti en voisi keksiä parempaa tapaa viettää loppuelämä kuin kahdestaan hienolla avaruusaluksella Chris Prattin aviomieheni kanssa. Ei tarvitsisi huolehtia ruoasta tai rahasta, baari olisi auki, siellä superkiva androidi jututtamassa, robotit siivoavat, voisi keskittyä parisuhteeseen, lukemiseen, kirjoittamiseen, taiteeseen, lenkkeilyyn ja uimaan tähtien loisteessa. Ymmärrän, että tämä ei ollut Auroran haave, olla nyt jumissa kahdestaan hirveän itsekkään mulkeron kanssa, joka tuhosi elämäsi, mutta silti. Olisihan se nyt aika siistiä. Tavallaan.

Pidin myös siitä, että vaikka tämä loppuviimeksi olikin avaruusromanssi, leffassa oli myös melko epäahdistava Avalonin uhkaava hajoaminen, jonka vuoksi osa elokuvasta kulutetaan toimintarymistelyssä. Yleensä en pidä avaruuselokuvista, koska pakokauhu iskee kotisohvalla, niin kauhea on loputon yksinäisyys, mutta tässä elokuvassa oli jotenkin niin selvää, ettei olla kovin vakavassa vaarassa.

Tajuan, että tämä ei vastaa avaruuselokuvaihmisten käsitystä hyvästä elokuvasta, ja Jimin paska teko tekee tästä melko epämiellyttävän rakkauselokuvan, mutta henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään genrejen välisyyttä vastaan. Olen mahdollisesti jopa sitä mieltä, että parhaat asiat tapahtuvat genrejen välissä.

Niin että kyllä voin suorin selin sanoa, että kaikesta huolimatta minä pidin tästä typerästä elokuvasta kovasti.

2 kommenttia:

  1. Tämä haluttais kattoa, koska Chris Pratt. :D Ja muutenkin kuulostaa ihan hyvältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Chris Pratt on riittävä syy katsoa ihan mitä tahansa!

      Poista