lauantai 5. elokuuta 2017

Let's Explore Diabetes with Owls

David Sedaris: Let's Explore Diabetes with Owls
Lukija: David Sedaris
Hachette Audio 2013


Aika kauan Audible on suositellut minulle David Sedariksen (eli Sedarisin, mutta tykkään enemmän Sedariksesta) kirjoja, mutta en ole oikein tiennyt kuka hän on, joten olen vain sivuuttanut ne. Sitten satuin huomaamaan kirjaston varaushyllyssä älyttömän hauskan näköisen ja nimisen kirjan, ja päätin ostaa sen äänikirjana.

Let's Explore Diabetes with Owls on Sedariksen kirjoituskokoelma. Suurin osa tarinoista kertoo Sedariksesta itsestään, hänen hullumaisesta perheestään ja lapsuudestaan, hänen elämästään miesystävänsä kanssa osittain Euroopassa, osittain Amerikassa. Sitten lopussa oli muutama ihan mahtava fiktiivinen juttu, joista tykkäsin kovasti. Sedariksen huumori on aika synkkää, mutta mahtavaa. Hän vaikuttaa ihmiseltä, jonka kanssa olisi tosi kiva hengailla.

Sedaris lukee kirjan itse. Se on aina kiva ja hän on oikein hyvä lukija. Huomaan myös tykkääväni kovasti näistä tämäntyyppisistä äänikirjoista, joissa joku tunnettu ihminen lukee omia kirjoituksiaan vähän mistä sattuu. Esimerkiksi Caitlin Moranin, Jenny Lawsonin, Lena Dunhamin ja Amy Poehlerin (josta en jostain syystä ole kai blogannut) kirjat tulevat mieleen. Tässäkin on hauskoja tarinoita ranskalaisista hammaslääkäreistä, vaikeuksista löytää kunnollinen täytetty pöllö, miltä tuntui olla amerikkalainen Pariisissa kun Obama voitti, kolonoskopiasta. Mikähän siinä muuten on, että ihmiset kirjoittavat paljon kolonoskopiakokemuksistaan? Muistelen, että Pirkko Saisiollakin on joku sellainen kirjoitus. Se kun ei varsinaisesti ole aihe, josta kukaan haluaisi kuulla. Ehkä se on niin vaikuttava kokemus, että siitä on pakko kirjoittaa. En tiedä, mutta palaan varmasti näihin teksteihin, jos joskus itse joudun kolonoskopiaan.

Tosi kivaa, että Sedaris on kirjoittanut paljon kirjoja. Saan hänestä iloa pitkäksi aikaa!

PS: Vähän pettymys oli kyllä, että kirjan loistava nimi ei liittynyt sisältöön yhtään millään tavalla.

2 kommenttia:

  1. Jos on pitänyt Caitlin Moranin tuotannosta, rakastanut Jenny Lawsonia mutta ei-oikein-ihastunut Dunhamiin, niin millaiseksi arvioisit tämän kirjan menestyksen sellaiselle lukijalle?

    Kirjan nimi kiinnitti minunkin huomioni ensimmäiseksi, mutta vähän harmi jos aihetta ei sitten tekstissä käsitelläkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Sedaris on lähimpänä Lawsonia, mutta ehkä vähän synkempi eikä samalla tavalla hauska, vaikka tosi hauska onkin. Jos ajattelet millainen Lawson olisi iäkkäämpänä, hienostuneempana gay-miehenä, niin se ehkä on lähellä totuutta.

      Luulen, että tykkäisit kyllä!

      Poista