keskiviikko 30. elokuuta 2017

Keskivaikea vuosi

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi - Muistiinpanoja masennuksesta
S&S 2015


Tämä oli erikoinen lukukokemus.

Kirjailija Pauliina Vanhatalo sairastuu keskivaikeaan masennukseen ja päättää kirjoittaa toipumisestaan kirjan. Tosin kirjaa kirjoittaessa on epäselvää toipuuko hän vai ei, mutta näin hän aluksi ajattelee. Vanhatalo päättää kieltäytyä psykoterapiasta ja selvitä lääkkeillä ja jossain hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävällä kuntoutuksella. Lisäksi hän saa apua avannosta, meditaatiosta, urheilusta ja kirkasvalolampusta.

Erikoiseksi lukukokemuksen teki se, etten muista aikoihin samaistuneeni näin. En ehkä koskaan. Minä ja Vanhatalo olemme monin tavoin hyvin erilaisia, minä en esimerkiksi ole ollenkaan masentunut, mutta monin tavoin myös samanlaisia. Huomasin lukiessani kärsiväni monista samoista asioista kuin Vanhatalo. Ymmärsin hyvin hänen kirjoittamiseen liittyviä angstejaan, samoin kuin hänen ongelmiaan introverttina vanhempana. Minäkin unelmoin joutuvani syyttömänä vankilaan tai tuberkuloosiparantolaan, että saisin olla rauhassa ja lukea ja kirjoittaa kaikki päivät.

Lisäksi Vanhatalo kirjoittaa niin hyvin, että upposin kirjaan ihan korvia myöten, ja aloin kärsiä samoista oireista kuin kirjailija. Oli hyvin vaikeaa jättää sänky, aloin kiukutella perheelle ja kirjan loputtua vedin ihan huolelliset raivarit kun en saanut hiuspinniä yhteistyöhön. En keksinyt tälle mitään muuta selitystä kuin että samaistuin niin kovasti tähän kirjaan. Vika ei ainakaan ollut perheessä, hiuspinnissä kyllä vähän. Jumalauta mikä paskiainen se pinni oli!

(vielä myöhemmin, kun olin ostanut pakkauksen uusia hiuspinnejä, Roscoe naureskeli, että toivottavasti nämä nyt osaavat käyttäytyä vähän paremmin, ja olisin todennäköisesti puraissut häntä, jos olisin ollut lähempänä, NIIN ÄRSYTTÄVÄ SE PINNI OLI)

(Pauliina Vanhatalon ongelmat olivat ihan oikeita, hän ei saanut tantrumia hiuspinnistä)

Toisin sanoen tämä oli hyvin vaikuttava ja hämmentävä lukukokemus, mutta perheeni on varmaan ihan tyytyväinen, ettei kirja ollut tämän pidempi. Aion jatkossa tutustua innolla Vanhatalon kirjoittamaan fiktioon, kun hän selvästi kirjoittaa niin erinomaisesti. Ehkäpä hänen Veera Vaahtera -nimellä kirjoittamansa viihdekirjat olisivat seuraavaksi paikallaan. Jos uppoan taas syvälle, se ei ole niin paha.

1 kommentti:

  1. Tämä voisi olla sangen lukemisen arvoinen, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista