perjantai 4. elokuuta 2017

Kesä meni kohisten

Elokuu.

Tämäkin kesä on jo reilusti yli puolivälin, loma alkaa olla lopuillaan ja on vähän haikea pössis.

Onhan tässä ehditty kaikkea, kierretty Eurooppaa junalla, tavattu kaikki lähisukulaiset, syöty paljon jätskiä ja mansikoita, hengattu pihalla, grillattukin, mutta silti tuntuu, että tosi monia asioita ei vain ole ehtinyt tehdä. Tarvitsisin vielä parin viikon loman täällä kotona, että ehtisin tehdä kaikki ne asiat, jotka haluan.

Haluaisin vielä käydä Vallisaaressa ja Lonnassa, pitää piknikkiä Kaivarissa ja kartanonpuistossa, käydä Turussa, uida, istua pimeässä kesäyössä hyvässä seurassa, lukea koko päivän, juoda pussikaljaa, käydä kunnolla Lintsillä, kaivaa viimeinkin pyörän kellarista putkiremontin jäljiltä, syödä ravintolan terassilla, ja haluaisin, että kokislasin reunassa on appelsiininsiivu.


Tuntuu, että aika valuu käsistä. Vaikka tämän kaiken mitä todennäköisimmin ehdin vielä tehdä ennen ensilunta, tuntuu tyhmältä, että nyt on kiire. En ole vielä saanut yhtään riittävästi mansikoita tai päätöntä haahuilua, en ole syönyt ollenkaan tarpeeksi jätskiä enkä nähnyt ollenkaan niin montaa kaveria kuin haluaisin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa myös ärsyttää hiljalleen puhkeava huokailu syksystä. Elokuu ei ole tänäkään vuonna syksyä! Se on loppukesää! Kesään kuuluu kesäkuu, heinäkuu ja elokuu, enkä minä ole keksinyt tätä omasta päästäni.

Ja sitten vielä jotenkin tuntuu haikealta lapsen kasvukin. Se tuntuu vähän haikealta aina, mutta erityisen haikealta nyt, kun alkaa eskarivuosi, viimeinen päiväkotivuosi, ja monet lapsen hyvistä ystävistä menevät jo kouluun. Jotenkin olin ajatellut, että tämä lapsuus kestää tosi kauan, vielä vuosia, mutta tällä viikolla junassa huomasin, ettei lapsi ole erityisen kiinnostunut junan leikkivaunusta, ja se tuntui ihan järkyttävältä. Näinkö lyhyt sekin aika oli? Ensin hän oli liian pieni leikkivaunuun ja nyt hän alkaa yhtäkkiä olla liian iso sinne. Ihan älytöntä!

Mutta no niin. Ehkäpä tämä tästä. Ja kyllähän se siitä. Ainahan se. Onhan tässä paljon kivaa tulossa, syksyllä, sitten kun sen aika on, eikä se ole kyllä missään nimessä vielä.

6 kommenttia:

  1. Mä niin jaan tuon ärtymyksen siitä, miten elokuussa aletaan elää jo syksyä. Onhan elokuu tilastollisesti lämpimämpi kuin kesäkuu. Siispä kesää. Harmi että koulut alkavat aina vain aiemmin, tai siltä se tuntuu joka vuosi. Paljon olet ehtinyt tehdä ja nähdä! Niin minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että sinäkin olet ehtinyt paljon :)

      Visioin tuossa yksi päivä, että eikö koulu voisi siirtyä semmoiseen kolmijaksoiseen järjestelmään, että yksi jakso olisi syyskuusta jouluun, toinen ja kolmas keväällä, ja kesäloma alkaisi vasta heinäkuusta. Olis paljon parempi!

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä kaikesta!!
    Kiireen tuntu ahdistaa, vaikka olisi jo ehtinytkin tehdä monenlaista. Minä en ole vielä päässyt uimaan, koska täällä on ollut niin järkyttävän kylmä, että en kerta kaikkiaan tarkene. Meidän lämpömittari ei ole noussut kertaakaan hellelukemiin.

    Mitä tulee syksystä puhumiseen, niin minä taas mieluummin kuulen puhetta "pian alkavasta" syksystä kuin sitä "vielä on kesää jäljellä" -hokemaa. Mutta siis kesäähän tämä vielä on! Pakko olla, kun mun mansikkamaa ei ole tuottanut vielä yhtään kypsää mansikkaa.

    Ja tuo lasten kasvu. Se on jotenkin ahdistavan kiihtyvää! Aivan kuin lapset eläisi jossain omassa ulottuvuudessa, jossa aika kuluu hallitsematonta vauhtia. (Sellaista että niiden mielestä viikko on hirveän pitkä aika, vaikka samalla aika kuluu niin vauhdilla, että melkein iskee matkapahoinvointi.) Meidän perheen vauva täyttää jo viisi, mikä tarkoittaa sitä että vuoden päästä se menee jo eskariin, vaikka eihän se voi mennä kun se on vielä niin pieni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en olekaan tajunnut, että tämä "vielä on kesää jäljellä" on varmasti ihan yhtä ärsyttävää. Voi ei. No, mutta tapamme meillä kullakin olla hiton rasittavia :D

      Mä olen jo valmiiksi ihan rikki siitä, että päiväkoti loppuu ensi kesänä. Ihan hirveetä. En tajua miten voimme luopua niistä ihmisistä!

      Poista
    2. Kääk, mä olen ilmaissut itseäni huonosti! Mua siis ärsyttää vain tuo nimenomainen sanaparvi (vielä on kesää jäljellä), ei sama asia muilla sanoin ilmaistuna! :D

      Poista
    3. Tässä olen voimakkaasti samaa mieltä!

      Muutenkin jotenkin masentava tämä suomalainen kesäasenne, että toukokuusta asti jollotetaan "vielä on kesää jäljellä" ja "sommaren är kort". Jotenkin semmonen lasi on puolityhjä -meininki on itselleni aika vierasta ollut aina.

      Poista