tiistai 6. kesäkuuta 2017

Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus 2015


Naapurin ihastuttava ja viisas frouva kehui tätä kirjaa minulle jo ajat sitten hiekkalaatikon reunalla, mutta näin kauan kesti siihen tarttua.

Kirja kertoo otsikkonsa mukaisesti taivaalta tippuvista asioista. Ensimmäisessä osiossa kertojana on tyttö, jonka äidin päähän on pudonnut kesäiseltä taivaalta jäälohkare. Toisessa osiossa keskustelevat mies, johon salama on iskenyt viisi kertaa, ja nainen, joka on saanut kaksi kertaa loton päävoiton. Sitten palataan taas tyttöön.

Minusta tämä oli täydellinen pieni kirja. Tykkäsin sadunomaisuudesta ja epätodennäköisyyksistä. Kirja on kirjoitettu ihan loistavasti, se on yhtä aikaa synkkä ja valoisa. Minusta kirja kertoi hirveistä asioista selviämisestä ja siitä, miten kaikkea ei voi kontrolloida, eikä kaikelle löydy syytä. Joihinkin salama vain osuu viisi kertaa, semmoista se on, ja tämän kauhean epävarmuuden kanssa meidän on vain pakko elää.

Suomessa kirjoitetaan tosi paljon sellaista ranteet auki -proosaa, realismia, jossa mässäillään kauheuksilla ja itketään lukiessa. Tai en minä tiedä kirjoitetaanko, koska minä en lue sellaista juurikaan, mutta sellainen tunne minulla on. Että hyvän kirjallisuuden on oltava synkkää, jonkun on kuoltava, rakkaus ei voita, ja erittäin hyvä olisi, jos kaikki tapahtuisi jatkosodassa. Itse en kaipaa kirjallisuudeltani tragediaa, olen enemmän tragikomediahenkilö minä. Siksi onkin ihanaa huomata, että Suomessa kirjoitetaan paljon myös tämmöistä ihanaa kirjallisuutta, jossa kaikki voi olla vähän epäuskottavaa, mutta juuri siksi niin hienoa. Ja on ihanaa huomata myös, että tämmöistä ihanaa kirjallisuutta arvostetaan, koska tämäkin kirja oli Finlandia-ehdokkaana ja voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon.

Odotan todella paljon Ahavan syksyllä ilmestyvää uutta kirjaa, ja tässä odotellessa voisinkin lukea esikoisen Eksyneen muistikirjan, jonka pitäisi kuulemma olla yhtä hyvä.

2 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin kovasti tästä kirjasta! En muista, miten se käteeni sattui, mutta onneksi sattui. Nuoruudessani hurahdin maagiseen realismiin ja tämä oli minustakin sen erinomainen kotimainen edustaja, ja kuten sanoit, ihanan valoisa olematta kuitenkaan siirappinen. Minä en ollut hoksannut tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon, mutta nyt aloin odottaa uusinta minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihanaa, että sinäkin tykkäsit! Itse en osannut nähdä tätä ihan maagisena realismina, mutta nyt kun sanoit, niin ehkäpä se tosiaan oli vähän jotain sellaista!

      Poista