maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kissavieras

Takashi Hiraide: Kissavieras
猫の客 [Neko no kyaku]
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S 2016


Kissavieras kertoo kolmikymppisestä pariskunnasta, jotka asuvat vuokralla todella ihastuttavassa piharakennuksessa Tokiossa. He ovat lapsettomia, kustannusalalla, ja elävät jotenkin kummallisen melankolista elämää. Sitten heidän kotiinsa tassuttelee kissa.

Pidin oikeastaan vain yhdestä asiasta tässä kirjassa: ympäristön kuvauksesta. Kirjassa kuvataan todella ihanasti pihapiirin taloja, puutarhaa, eläimiä, kujaa, huonekaluja, ikkunoita, puita. Pidän kovasti japanilaisesta estetiikasta ja pariskunnan kotiympäristö kuulosti aivan ihanalta.

Kovin monesta muusta asiasta en sitten kauheasti pitänytkään. Tässä kirjassa ei tapahtunut juuri mitään. Kissa ilmestyi ja katosi, vuokranantajat vanhenivat, oli pientä kriisiä työpaikalla ja naapureitten kanssa kissasta, vähän jännitti minne joudutaan asumaan.

Ja sitten ihan viimeisellä sivulla yhtäkkiä ihan selkäpiitä karmiva kysymys siitä, mitä helvettiä sille kissalle oikeastaan tapahtui. MINÄ EN EDES VÄLITTÄNYT KOKO KISSASTA ENNEN KUIN YHTÄKKIÄ TEIT SIITÄ TUOMMOISEN HIRVEÄN NUMERON!

Suhteeni japanilaiseen kirjallisuuteen on selvästi aika samanlainen kuin ranskalaiseen, se ei ikinä ole neutraali. Joko rakastan tai sitten en tajua yhtään. Ymmärrän hyvin, että semmoiset ihmiset, jotka rakastavat kissoja, rakastavat myös tätä kirjaa, mutta minun suhteeni kissoihin on olematon. En ole koskaan ollut läheinen yhdenkään kissan kanssa, koska olen niille allerginen. Koska en päässyt kiinni kissa-asiaan, enkä oikein muutenkaan tajunnut kirjan pääpariskunnan meininkiä, en vain saanut tästä kirjasta oikein muuta kuin rauhallisen kotiympäristön herttaisen kuvauksen ja lopussa antikliimaksin.

Toisin sanoen, tätä kirjaa voinee suositella kissaihmisille, mutta eipä oikein muille. Toisaalta, kyseessä on varsin pikkuruinen kirja, joten eipä tämän kanssa kovin paljon elämää tärväänny, vaikka tämän lukaisisi kaikesta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti