torstai 29. kesäkuuta 2017

Hölöhölö pölöpölö

Sain lukijapalautetta (parhaalta ystävältäni), että kaivataan hölötystä, eikä mitään arvioita. Eipä tässä ole oikein mitään arvioitavaakaan, joten hölötetäänpä sitten vähän.

Tämä kesäkuu on ikään kuin humpsahtanut sormien läpi. Ensimmäiset pari viikkoa olin kipeä, sitten olin toipilas, ja nyt olen ollut kauhean stressaantunut, väsynyt ja äkäinen. Tänään alkoi loma töistä, mutta ei yhtään tunnu siltä. Unohdin kuulottimetkin töihin, pitää varmaan huomenna käydä vielä hakemassa ne. Kaikki tuntuu jotenkin tahmealta ja hankalalta.


Vaikka onhan tässä vaikka mitä kivoja asioita ollut, kun alkaa miettiä.

  • Siskon perhe kävi pitkästä aikaa. Ovat hienoja ihmisiä ja tehtiin kivoja juttuja.
  • Olin kotibileissä kuun alussa, mikä on nykyään aika harvinaista, mutta aina tosi hauskaa. Tai no ei aina, joskus on tylsää, mutta nyt oli tosi hauskaa. Sitten matkustin kotiin yöbussissa, jossa nuoriso oksenteli lattialle, ja muistin, miksi on ihanaa, etten kovin usein käy kotibileissä tai matkusta yöbussilla. Harmi etten muistanut ennen yöbussia, että voin varhaiskeski-ikäisenä ihmisenä ottaa joskus myös taksin.
  • Oltiin juhannuksena Oulussa. Sekin oli ihan mahtavaa. Meillä oli vuokra-auto, ja vasta suunnilleen kotona minulle selvisi, että Roscoe oli vuokrannut jonkinlaisen ralliauton, joka kiihtyy ihan hulluna. Vähän ihmettelinkin, miksi nuoret Teslalla ajavat jäbät yrittivät haastaa meitä moottoritiellä johonkin kisailuun. Että tässähän perhe matkailee juhannuksen viettoon, mitäs siinä kaasuttelette ja huidotte, menkää keskenänne aiheuttamaan vaaratilanteita. Ja oli juhannuksena myös ihan huippua nähdä kaikkia ihania ihmisiä.


Ja onhan tässä tulossakin kaikenmoista.

  • Kävin lapsen kanssa eka kertaa kahdestaan potkimassa jalkapalloa, hänen suureksi hämmästyksekseen. Hän on ollut käsityksessä, että minä en osaa potkia, eikä se kovin väärä käsitys olekaan, ja lisäksi pelkään palloja, josta syystä olen ulkoistanut pallopotkinnat lapsen isälle. Mutta kyllä minä nyt viisivuotiaan kanssa pärjään ja meillä oli itse asiassa ihan hullun kivaa kun potkittiin puolisen tuntia. Oltiin molemmat tosi hyviä. Sitten käytiin vielä leikkipuiston rengaskeinuissa tekemässä makkaroita. Tämä ei ole tulossa, mutta tapahtui loman alkamisen jälkeen, joten se lasketaan nyt tähän.
  • Keitin uusia pottuja, söin niitä fetan ja voin kanssa, ja jälkkäriksi syötiin mansikoita ja jätskiä. Tämäkin tapahtui jo, mutta semmoista se on. Tosin aion syödä uusia pottuja ja mansikoita aina kun silmä välttää.
  • Nektariinit! Nektariinit! Nektariinit!
  • Kohta lähdetään reissuun, mikä on varmasti tosi hauskaa (mutta juuri nyt tuntuu, että haluaisin viettää lomani jossain hämärässä kolossa kiven alla ihan yksin, äh, ei pitänyt puhua siitä).
  • Sisko tulee uudestaan huomenna yhdeksi yöksi, mikä on aina ihanaa, koska sisko on käytännössä ainoa vieras, josta ei ole mitään vaivaa, oikeastaan päinvastoin. Hän keittää minulle kahvia, tiskaa, laittaa ruokaa ja on kaiken päälle perheen hauskimpien ihmisten joukossa. En voi sanoa hauskin, koska olenhan esimerkiksi minä kuitenkin tässä perheessä myös. Hahahaha.

No niin. Eiköhän siinä ollut hölötystä riittämiin, ensi kerralla ehkä taas jotain tylsiä kirjapölöpölöjä. Ja kieltämättä mielikin tässä vähän koheni. Ehkä tämä loma tästä kuulkaa.

3 kommenttia:

  1. Jee! Juuri tätä! Kyllä kannatti laittaa lukijapalautetta.

    K

    VastaaPoista
  2. Hölötys oli juuri hyvä. Sitä paitsi minäkin pelkään palloa. Lapseni tekee siitä suuren numeron. Se konna.

    VastaaPoista