torstai 18. toukokuuta 2017

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava 2013


Olin ahdingossa. Kotona odotti kasa kirjoja, jotka pitäisi kohta palauttaa kirjastoon, mutta yhtään ei huvittanut avata. Töissä katselin epäileväisesti kirjoja, mutta mikään ei innostanut. Yritin lukeakin useampaa, mutta joka kerran huomasin mieluummin plärääväni puhelinta kuin lukevani. Kului useita päiviä, etten käytännössä lukenut mitään. Todella ahdistava tilanne!

Sitten kotona iltavuoron jälkeen väsyneenä ja surkeana katselin omaa hyllyä ja otin käteen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Muistin ainakin kolmen luotettavan ihmisen kehuneen minulle kirjaa, viimeisin vappupiknikillä. Kirja on töröttänyt hyllyssä vuosia ja nyt vasta avasin sen. Kuului swooooosh kun paiskauduin sohvaan ja luin heti paikalla viisikymmentä sivua enkä olisi malttanut edes mennä nukkumaan.

Kirja kertoo Mia Kankimäestä, joka jättää työnsä ja lähtee Kiotoon tutkimaan Sei Shōnagonia. Sei on yli tuhat vuotta sitten elänyt hovinainen, joka kirjoitti Tyynynaluskirjan. Tyynynaluskirja puolestaan on tekstikokoelma, joka sisältää huomioita hovista, erilaisia listoja ja runoja, ja Kankimäki on hullaantunut siihen.

Pidin kirjasta seuraavista henkilökohtaisista syistä:

  • Yliopistossa kävin Japanin taidehistorian kurssin, jonka veti Anna Kortelainen. Se oli ehkäpä opintojeni kohokohta, ihailin Kortelaisen karismaattista esiintymistä ja olemusta ja rakastin joka sanaa. Tämän kurssin myötä Heian-kausi ja sen ajan estetiikka olivat jokseenkin tuttuja ja olin jo valmiiksi helppo yleisö. Ymmärrän hyvin, miksi se viehättää.
  • Olen käynyt Kiotossa, joskin olin siellä vain pari päivää, enkä ehkä samalla tavalla viehättynyt siitä kuin Kankimäki. Tämä johtui varmasti siitä, että asuimme länsimaisessa hotellissa, emme perinteisessä ryokanissa tai muussa japanilaisessa pytingissä, ja raahasin jatkuvasti perässäni Roscoeta, joka oli sitä mieltä, ettei Kioto ole erityisen kiinnostava verrattuna Tokioon, ja teki sen hyvin monisanaisesti selväksi. Hän on tarvittaessa varsin kriittinen henkilö, varsinkin jos häntä raahataan katsomaan kuudettatoista pyhäkköä viikon sisällä. Olisinpa lukenut tämän kirjan ennen matkaa, mikä oli tietysti siinä mielessä vaikeaa, että olin Kiotossa vuonna 2009 ja tämä kirja ilmestyi vuonna 2013, mutta silti. Olisin tiennyt paljon paremmin mitä kannattaa tehdä ja nähdä!

Kirja oli kuin minulle tehty. Oli ihanaa lukea suunnilleen ikäiseni ihmisen unelmien toteutuksesta. Koen ahdistavana sellaisen, että nyt tässä neljänkympin kynnyksellä ihminen istuu kodissaan lapsineen, autonavaimineen, turvalukkoineen ja muistelee nuoruutta, sen sijaan, että haaveilisi ja tekisi asioita, lapsineen, avaimineen. Olen itse pyrkinyt rakentamaan elämäni niin, että parhaat asiat ovat vielä edessä, ja oli ihanaa lukea ihmisestä, joka tekee juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Joskus pitää ottaa riskejä, lähteä vaikka Japaniin, vaikkei ole mitään tietoa siitä mitä on tekemässä. Kannatan rämäpäisiä ratkaisuja elämässä! Kannatan suunnanmuutosta jos ei tunnu kivalta! Kannatan onnen etsintää!

Pidin kovasti Sei Shōnagoniin liittyvistä tutkimuksista, Kankimäen ja Sein risteävistä teistä. Kankimäki kirjoittaa ihanan elävästi elämästä heian-hovissa, mustien hampaiden estetiikasta, naisten elämästä sermien takana, kimonoläjien alla, avoimesta suhtautumisesta seksiin, öisestä hiippailusta, runojen kirjoittamisesta, käsialasta, papereista, kaikesta kauniista, kaikesta omituisesta. Mutta ehkä vielä enemmän pidin kuitenkin ihan vain Kankimäen arjen kuvauksesta. Oli kiinnostavaa lukea miltä tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus tuntuivat Japanissa, erityisesti pidin kohdasta jossa Kankimäki oli hoitamassa entisen poikaystävänsä pesukarhua. Lähes kaikki muuttuu paremmaksi kun siihen lisää pesukarhun.

Toisin sanoen suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kiinnostaa Japani, eli kaikille, koska ketäpä se ei kiinnostaisi. Japani on mahdollisesti maailman kiinnostavin asia! Varsinkin jos siihen lisää pesukarhun, ja tässä kirjassa on lisätty.

7 kommenttia:

  1. Musta on ihanaa, että säkin pidit tästä! Asioita, ... on ihana, riemastuttava kirja! Ja miten olinkaan unohtanut pesukarhun. En kestä, että ihminen unohtaa pesukarhun. (Jo sana on niin mainio. Pesukarhu. Kevyesti synkeällä tuulella ollessaan ei piristymiseen muuta vaadita kuin se, että sanoo pari kertaa "pesukarhu".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka eivät tule koskaan unohtamaan pesukarhua.

      -Se Entinen Poikaystävä.

      Poista
    2. :D

      Nämä pesukarhukommentit ovat parasta mitä minulle on tapahtunut aikoihin!

      Poista
    3. :D

      Nämä pesukarhukommentit ovat parasta mitä minulle on tapahtunut aikoihin!

      Poista
    4. Tuplasti, että asia varmasti tulee selväksi.

      Poista
    5. Ymmärrän, helposti!

      Pesukarhu on parasta, mitä minulle on tapahtunut ikinä.

      -Se Entinen Poikaystävä

      Poista
    6. Alkaa tulla voimakkaasti sellainen olo, että pitäisi tutustua johonkin pesukarhuun.

      Poista