perjantai 28. huhtikuuta 2017

Uimakoulu

Miranda July: Uimakoulu
(No One Belongs Here More Than You Do)
Suom. Hilkka Pekkanen
Siltala 2017


En oikeastaan haluaisi kirjoittaa tätä bloggausta.

Haluaisin kirjoittaa sellaisen, jossa kerron, että Julyn novellikokoelma Uimakoulu on ihanan absurdi, hauska ja vinksahtanut kokoelma, jossa on erinomaisia ja keskenään erilaisia novelleja. Mutta se olisi valhe.

Tähän väliin kappale, jossa en vielä kerro, millainen novellikokoelma Uimakoulu sitten oikeastaan oli, vaan horisen odotuksistani ja suhteestani Julyn aiempaan tuotantoon. Odotin nimittäin tätä kirjaa ihan todella paljon, ja perusteeni olivat hyvät. Pidin Julyn romaanista Avokämmen kovasti, ja hänen esikoiselokuvansa Minä, sinä ja kaikki muut oli myös ihan mahtava. Miranda July vaikuttaa minusta aivan ihanalta taiteilijalta ja ihailen häntä holtittomasti. Noin. Se kappale oli siinä.

Mutta sitten tämä Uimakoulu. Ensimmäiset kaksi novellia olin ihan että joo, tämmöistä tämän kuuluukin olla. Tosi samanlaista kuin aiempikin Julyn tuotanto. Mutta sitten alkoi ahdistaa. Kestän yhden tai kaksi säälittävää ja surkeaa päähenkilöä, jotka ovat muiden pompoteltavissa, jotka kompuroivat nolosta tilanteesta toiseen, eivätkä saa yhtään kiinni elämästä, mutta tässä kirjassa niitä oli kuusitoista. Se on liikaa. Lisäksi aloin ajatella, että Avokämmenen Cheryl on myös tämmöinen raivostuttava elämän syrjästäkatsoja, ja aloin ajatella sitäkin kirjaa penseydellä. En enää osannut nähdä tarinoiden hauskuutta tai keveyttä, näin vain synkkyyttä ja ahdistusta. Lisäksi novellit olivat kovin toistensa kaltaisia, päähenkilöt ihan samasta puusta veistettyjä, ja kokoelman lopuksi olin lähinnä helpottunut, että se viimein loppuu ja saan ehkä lukea jotain reipasta seuraavaksi.

Harmittaa kirjoittaa näin, mutta en kai minä muutakaan voi, jos rehellisyyteen pyrin. Minä olisin ihan valtavasti halunnut pitää tästä kirjasta. Jos haluatte lukea jotain myönteisempää Miranda Julysta, lukekaa vaikka tämä Anu Silfverbergin haastattelu hänestä Nuoresta Voimasta. Lisäksi ilahduin Ompun bloggauksesta, koska näyttää siltä, että hän luki sen kirjan, minkä minäkin olisin halunnut lukea. Ja voinee sanoa, ettei tämä huono kirja ollut, minä nyt vain ihmisenä ja yksilönä en jaksanut näitä tyyppejä, joista tämä kirja kertoi. Kiitos ja anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti