sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi
(채식주의자)
Englanninkielisestä käännöksestä suom. Sari Karhulahti
Gummerus 2017


Töissä yksi hommistani on valita kirjastoon aikuisten kaunokirjallisuus. Olin innoissani valinnut kevään ennakoita, kun työtoveri hermostui.
- Kuka on taas valinnut vaikka kuinka monta jotain kasvisruokakirjaa! Ja täällä on jotain Suomen historiaakin otettu monta kappaletta!

No sitten ilmeni, että se olinkin minä, joka olin valinnut Booker-palkinnon voittanutta Vegetaristia ja Petri Tammisen Suomen historiaa. Työtoveri ymmärsi heti kun selitin. Koska kyllä Petri Tammista ja ulkomaista menestyskirjaa voi ottaa useamman, sen sijaan tietokirjoja ei niinkään.

Nappasin Vegetaristin pikalainana töistä heti tuoreeltaan. Ajattelin, että todennäköisesti tämä on taas semmoinen kohukirja, joka ei minua niin kosketa, mutta voihan sitä kokeilla. Avasin kannen ja kuului SUIIIIIIH kun imauduin kirjan sisälle, enkä tullut ulos ennen kuin kirja oli loppunut.

Huh huh nimittäin.

Yeong-hyen aviomies järkyttyy kun vaimo yhtäkkiä päättää ryhtyä kasvissyöjäksi. Vaimo on aina ollut hyvin tavallinen ihminen, palvellut miestään ja ollut miellyttävän huomaamaton ja ilmeetön. Ja nyt yhtäkkiä tämmöistä omituista sekoilua! Koko suku yrittää hyvällä ja pahalla saada Yeong-hyen järkiinsä, kun nainen laihtuu ja muuttuu yhä kummallisemmaksi.

Ei tässä kirjassa ole kyse kasvissyönnistä, vaan minun nähdäkseni naisen taistelusta saada tehdä itse omat päätöksensä, oikeudesta omaan ruumiseen. Kirjassa Yeong-hyesta kerrotaan aviomiehen, langon ja siskon silmin, ja kaikki piirtävät kuvaa vähän erilaisesta naisesta. Yeong-hye on sisäänpäinkääntynyt ja arvoituksellinen, mutta kaiken hänestä kerrotun perusteella en yhtään ihmettele hänen ratkaisuaan. Ihminen on lopulta hyvin herkkä kapistus.

En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa. Ehkä se liittyy siihen, että luen hyvin vähän aasialaista kirjallisuutta ylipäätään, mutta on mahtavaa lukea jotain näin erilaista. Yleensä lukiessaan keksii heti kuusi samantyyppistä kirjaa, mistä on hyötyä kirjastotyössä, kun ihminen tulee sanomaan, että haluaisin lukea jotain samankaltaista kuin se-ja-se, mutta tässä tapauksessa ei tule oikein mitään samantyyppistä mieleen. Vegetaristi on synkkä ja omituinen, suoraviivainen ja salaperäinen, helppo lukea, mutta herätti vaikeita ajatuskulkuja.

Luin, että kirjailija itse tarkoitti kirjoittaa allegorian Etelä-Korealle, ja niin sitä on siellä luettu. Minä sitten taas en sellaista osannut kirjasta lukea, eikä varmaan kovin moni muukaan länsimaiden ihminen, vaan luin sen itsestäni käsin.

Minä luin tämän erittäin hienona feministisenä tarinana, ja sitten Goodreadsista huomasin erään miehen antaneen kirjalle kaksi tähteä, koska ei ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. Sitten hän oli myöhemmin päivittänyt arviotaan ja kertoi, että oli vasta muiden arvioita lukiessaan ymmärtänyt, miten tämä kirja puhuttelee naisia. Yritin työntää puoliväkisin kirjaa Roscoelle luettavaksi, että saisin tietää onko tässä tosiaan jonkinlainen ihmeellinen sukupuoliraja, mutta hän ei oikein innostunut ajatuksesta, ja toisaalta Roscoe on myös tiukempi feministi kuin minä, joten on todennäköistä, että hän ymmärtäisi kirjan samoin kuin minä. Ehkä. Tätä en saa kenties koskaan tietää, koska ei kukko käskien laula eikä Roscoe lue. Ja sitä paitsi, on minusta vähän omituista lukea kirjoja niin, että minä olen tämmöinen, enkä koskaan voi ymmärtää ketään muita kuin kaltaisiani. Anteeksi vain!

(Luen Pallas Kanelikakulle ääneen Muumipapan urotöitä, jossa Hosuli hokee koko ajan "anteeksi vain" ja se on aika tarttuvaa.)

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että jos luet tänä keväänä vain yhden kirjan, Vegetaristi olisi hyvä vaihtoehto. Kaikki kehunsa on tämä kirja minusta ansainnut.

10 kommenttia:

  1. Jos lukee tänä keväänä vain yhden kirjan, sen pitäisi ehkä olla jotain helppoa, jotta tulisi lukeneeksi toisenkin :D

    Mutta nyt mä tässä mietin jo, että pitäiskö munkin lukea tämä, kuulostaa hyvältä nimittäin.

    (Ja sitä vielä, että Hosuli ja hosulimainen "anteeksi vain" ovat molemmat yksinomaan myönteisiä voimia universumissa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei itse asiassa ollut minusta erityisen vaikea kirja. Tietenkin, jos ei pysty kestämään yhtään omituisuutta, niin sitten, mutta minusta tämä oli aika suoraviivainen lukukokemus. Ja luulenpa, että sä saattaisit tykätä tästä paljonkin.

      Poista
  2. Aivan mahtava työpaikka-anekdootti! Kiitos sen jakamisesta :D

    Ja kai tämäkin kasvisruokakirja on lisättävä kilometrien pituiseen luettavien kirjojen listaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole listaa, mutta raahaan kirjastosta kaiken kotiin, ja sitten palautan lukemattomana, kun en ehdi tai ei huvita. Jos olis vielä lista, tulisin hulluksi.

      Poista
  3. Erinomaista, heti varaukseen! (Toivon muuten, ettei blogisi koskaan ihan kuukahda, koska saan täältä kaikki lukusuositukseni.)

    Itse luin taannoin ensimmäisen eteläkorealaisen kirjani, Pidä huolta äidistä. Se oli avartava sukellus kulttuuriin ja hieno kirja muutenkin, monta lausetta olisin voinut alleviivata. Itse asiassa tässä kirjassa kuuluu olevan jotain samaa, mitä en pidä lainkaan huonona asiana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Mulla on mennyt tuo Pidä huolta äidistä ihan ohi, vaikka muistakin etäisesti sitä kirjastossa näpelöineeni. Vegetaristin myötä jäi kyllä kiinnostus eteläkorealaiseen elämään, voisin tutustua tuohon jossain vaiheessa. Kiitos!

      Poista
    2. Hienoa, että kykenin tarjoamaan suosituksen vastalahjana kerrankin! Täällä kirjoittelin ko. kirjasta myös omaan blogiini:
      http://terveisiaelamasta.blogspot.fi/2017/01/suru-aidin-silmissa.html

      Poista
    3. Hei kiitos! Vaikuttaa kyllä tosi kiinnostavalta, hieno suositus!

      Poista
  4. Korjaisitko kääntäjän nimen.

    VastaaPoista