maanantai 27. helmikuuta 2017

Siina lukee sarjiksia, osa 325

Olen taas lukenut sarjakuvia! Ihanaa kun näitä helmiä tuntuu löytyvät lisää ja lisää. Välillä pelottaa, että entä jos olen kohta lukenut kaikki hyvät ja sitten hilloan niitä hyviä lukemattomina hyllyssä kuukausitolkulla. Mutta ei tässä nyt akuuttia vaaraa taida olla. Saattaahan jopa olla niin, etten ehdi lukea kaikkia maailman hyviä sarjakuvia vaikka yrittäisinkin. No niin. Ihan hirveä ajatus. Ei puhuta siitä.


Kasper Strömman: Tallipiällikkö


Kuten me kaikki, ihailen Kasper Strömmania suunnattomasti. Minusta hän on hauskinta. Tai no, ainakin hauskimmassa kahdessa promillessa maailman väestöstä. Tallipiällikköön en ole tarttunut aiemmin siksi, että jostain syystä kuvittelin sen olevan jonkinlainen maalaistonttu-murrehöpsötelmä, mutta eihän se ollutkaan.

Tallipiällikkö kertoo Hansista, joka löytää autotallistaan tontun nimeltä Tallipiällikkö. Tarina on aikamoinen kudelma munimaan valjastettuja puutarhatonttuja, norsua olohuoneessa, parisuhdetta, kolmiodraamaa ja lisäksi käydään läpi etanapostin kohtalo sen jälkeen kun se myytiin Ranskaan. Todella hauska ja terävä sarjakuva, nauroin ja ihailin.


Vera Brosgol: Anya's Ghost


Teinityttö Anya putoaa puistossa kuoppaan. Kuopan pohjalla on luuranko ja kummitus. Anya pelastuu kuopasta, mutta kummitus seuraa mukana. Kummitus alkaa puuttua Anyan elämään ja osoittautuu vähän hankalaksi tyypiksi.

Kuulin eräässä nettikeskustelussa, että Anya's Ghost olisi lukemisen arvoinen. No minä sen lainaamaan ja olihan se kerrassaan erinomainen. Ihana tarina teiniydestä, siirtolaisuudesta, kummituksista ja ystävyydestä. Tykkäsin todella paljon. Vaati todella paljon perheen harhautusta, että sain luettua tämän yhdeltä istumalta yhtenä lauantaina tässä taannoin.


Aimée De Jongh: The Return of the Honey Buzzard



Näin tämän kirjaston varaushyllyssä ja varasin itselleni kauniin kannen perusteella. Silmäiltyäni sarjista olin vähän pettynyt, odotin jotain, öm, turkoosimpaa ja ehkä jotenkin herkempää. Mutta sitten kun suvaitsin alkaa lukea, huomasin, että mehiläishaukan paluu onkin aivan todella hieno.

Simon on perinyt kirjakaupan isältään, mutta nyt vaimo vaatii, että kaupasta on luovuttava. Samaan syssyyn Simon todistaa naisen itsemurhaa. Tämä kaikki nostaa pintaan lapsuusmuistot ja Simon ajautuu perkaamaan kirjavarastoa, miettimään mehiläishaukkoja, tehtyjä valintoja ja syyllisyyttä. Varsin vaikuttava tarina. Vahva suositus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti