lauantai 11. helmikuuta 2017

Edda

Eeva-Kaarina Aronen: Edda
Teos 2014


50-luvulla Töölössä asuu kaksi pikkutyttöä, Eetu ja Aatu. Hiljalleen Eetu muuttuu Eddaksi, myyttiseksi tarinankertojaksi, joka johdattaa talon lapset kerrostalon kellareihin, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan. Aikuisena Edda on töissä koulumuseossa, eikä ole koskaan osannut päästää irti lapsuutensa tapahtumista. Hän on valjastanut koko elämänsä kellarin tapahtumien ratkaisemiseen.

Luimme kirjan työpaikan lukupiiriin. Minulle Edda oli hämmentävän hieno lukukokemus, parhaita pitkään aikaan. Kirjassa omituinen, huumaava tunnelma, erittäin harvoin törmää näin omaperäiseen ja sisälleen imevään tunnelmaan kirjassa. Edda on kuin hämmentävä satu. Aikuinen Edda on hulluimpia hahmoja pitkään aikaan, rakastan häntä. Myös 50-luvun Töölön kuvaus on ihanaa.

Lukupiirissä kirjasta pidettiin lähes poikkeuksetta. Jotkut olivat lukeneet kirjan realistisempana ja olivat jokseenkin järkyttyneitä kirjan tapahtumista. Heistä kirja oli ahdistava. Koska minä luin Eddan touhuja satuna, en kokenut kirjaa erityisen synkkänä, enemmänkin makaaberina ja paikoin tosi hauskanakin.

Oli myös hirveän kivaa jutella siitä, miten lapsuuskokemukset ovat samanlaisia, sijoittuipa lapsuus Töölöön tai Kemiin, 50-, 80- tai 2000-luvulle. Lapset ovat lapsia.

Kirjan loppu oli minun makuuni pienimuotoinen pettymys, tarina vähän lässähti, mutta toisaalta, mitäpä tuosta. Hieno tarina silti.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Eeva-Kaarina Arosen teos, mutta ei tosiaan jää viimeiseksi. Aronen kuoli vähän yli vuosi sitten, ja mikä menetys se meille kaikille olikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti