keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Alma!

Hanna Weselius: Alma!
WSOY 2016


Miten ihana! En ole pitkään aikaan lukenut näin täydellistä kirjaa!

Kun sanon täydellistä, tarkoitan juuri sellaista kirjaa, jonka minä tarvitsin nyt. Olen melko varma ettei Alma! ole kaikkien puurokuppi, mutta minun se oli.

Alma! on pieni ja kauhean suuri, se on tiivis ja yhtä aikaa ihanan sekava, levällään, hajallaan. Alma! kertoo paljon mutta kauhean vähän.

En minä oikein osaa edes sanoa mistä tämä kirja kertoi. Varmaankin naiseudesta. Niin. Kyllä varmaan naiseudesta ainakin, eri aikoina, eri paikoissa. Aino on taiteilija ja yksinhuoltaja Helsingissä, lakimies on hänen lastenvalvojansa, Alma Mahler oli aikoinaan jännittävä nainen ja hieno säveltäjä. Sitten on kuusitoistavuotias tumma poika, joka tykkää aikuisista naisista, alkoholisoitunut yökerhotanssijatar, metrossa meikkaava tyttö, 234 nigerialaista koulutyttöä, jotka katoavat yöllä. On paljon kaikenlaista.

Luin jostain arviosta, että Alma! on ahdistava ja vimmainen, joka olikin syy, että melkein jätin kirjan lukematta. Minusta se ei kuitenkaan ollut kumpaakaan. Kieli on ihanan pulppuavaa, raikasta ja kevyttä, tarina hupmsahtelee aivan täydellisen hallitusti sinne tänne. Ihailen syvästi moista taitoa. Tuntui, kuin kirja säkenöisi valoa. Välillä lukiessa hoin hymyillen mielessäni, että "minä rakastan rakastan tätä kirjaa". Mutta samalla voin hyvin ymmärtää, miksi Alma! on jonkun mielestä ahdistava. Minä vain en ahdistunut siitä. Minä ilahduin. Voin myös ymmärtää, että Alma! voi olla jollekin liian hajanainen ja sekava, mutta minua ei sellainen yleensä kirjallisuudessa kauheasti haittaa. Olen aina tykännyt taiteessani siitä, että minuun luotetaan. Ja Alma! luotti.

Niin hyvä kirja! Kun kirjan nimessä on huutomerkki, saa varmaan bloggauksessakin niitä vähän viljellä!

4 kommenttia:

  1. Jaan riemusi tästä kirjasta! Oli jotenkin täysosuma mullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuntuu, että tämä on semmoinen kirja, jota joko rakastaa tai vihaa. Onneksi osuimme sinne rakkauden puolelle.

      Poista
  2. Hauskaa, että pidit kirjasta, koska minuun se ei kolissut yhtään! Tämä voi johtua tosin siitä, että muutamia Weseliuksen novelleja luettuani ja niihin rakastuttuani odotukset olivat megakorkealla. Ja sitten olikin vain niitä sekavuuksia nigerialaisista koulutytöistä ja meikkaavista metromatkustajista ja mä vaan koko ajan mietin, että tämän piti kertoa naistaitelijuudesta mutta en mä saa nyt mistään kiinni. Kesken jäi, mutta ehkä lasken odotusrimaa ja annan sille vielä uuden mahdollisuuden tämän sinun perin positiivisen arviosi jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti oli juuttunut tarkistukseen ja huomasin julkaista sen vasta nyt, anteeksi!

      Ymmärrän hyvin tuon, ettei saanut mistään kiinni, mutta minusta se oli jotenkin ihanan virkistävää, että tarina vain velloi sinne sun tänne. Lopulta kuitenkin jokseenkin kaikki punoutui jotenkin yhteen. Minua ei toisaalta olisi haitannut, vaikka kaikki olisi jäänyt levälleenkin, olisin todennäköisesti pitänyt tästä silti :)

      On se kyllä kivaa ja kiinnostavaa, että lukijat voivat nähdä kirjan niin eri tavalla!

      Poista