keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Siina lukee sarjiksia osa 68

Ennen joulua alkoi ahdistaa Goodreadsiin laittamani lukutavoite, joka oli ihan liian iso. Se ehkä tuntui vuoden alussa realistiselta, kun olin lukenut 2015 enemmän, mutta tänä vuonna, ei kun siis viime vuonna, kun olin lukenut vähemmän kuin edellisenä, tuntui lukutavoitetta katsellessa, että olen ihan paska. Onnistuin tästä ihan vakavissani pahoittamaan mieleni. Aika lapsellista. Varsinkin, kun sivumäärällisesti luin lähes yhtä paljon, nimekkeitä vain tuli luettua vähemmän. Luin siis paksumpia kirjoja, toisin sanoen. Kumminkin, sitten ennen joulua ajattelin kiriä ja luin muutaman sarjakuvan, niillä kun saa nopeasti nimekkeitä luetuiksi, ja nämäkin sarjikset ovat hyllyssä töröttäneet kuukausia, jopa vuosia.


Vivek J. Tiwary, Andrew C. Robinson ja Kyle Baker: Viides Beatle
(The Fifth Beatle)
Suom. Antti Poussa
RW, 2015

Viides Beatle kertoo Brian Epsteinistä, Beatlesin managerista, jonka osuus bändin tarinassa on aikamoinen. Hän teki uraauurtavaa työtä nostaessaan bändin kellareista maailman suurimmaksi. Sarjis kertoo tämänkin tarinan, mutta enemmän se kuitenkin kertoo Epsteinin henkilökohtaisesta elämästä, joka ei ollut iloisin.

Tykkäsin kovasti sarjiksen piirrostyylistä, se oli huolellinen ja siisti, niin kuin tykkään. Muutenkin aivan oiva sarjis. Tämä on odottanut hyllyssä ihan todella kauan, en oikein tiedä miksi, mutta tulipa nyt luettua. Hyvä oli. Suosittelen.


Daniel Clowes: Ghost World
Suom. Kari Heikonen
Bag Vugum, 2002


Ghost World on kulttiklassikko, sehän tiedetään, mutta jostain syystä en ole siihen koskaan koskenut. En ole myöskään nähnyt tästä tehtyä elokuvaa, mutta aion kyllä. En tiedä miten olen onnistunut leffalta välttymään, olen kuitenkin ollut täysin kohderyhmää sen ilmestymisaikana.

Ghost World kertoo Enidistä ja Rebeccasta, jotka asuvat amerikkalaisessa pikkukaupungissa, haukkuvat muita ihmisiä, ovat ironisia ja ilkeitä, tyypillisiä kahdeksantoistavuotiaita tyttöjä. Koin sarjiksen aika ahdistavana. Muistan hyvin noita tunteita, mutta oikeastaan mieluummin olisin muistelematta. On tosi kivaa, kun nykyisin ei tarvitse olla ironinen tai miettiä, mitä muut ajattelevat, ainakaan niin kovin paljon kuin silloin nuorna. Tosin, minä en ehkä nuorenakaan ollut kovin ironinen. Paradoksaalinen enemmänkin.

Ghost World oli oikein hyvä sarjakuva. Enempää en olisi halunnut Enidin ja Rebeccan elämästä kuulla, mutta elokuvan katson kyllä mielelläni.

- - - -

Näiden lisäksi luin neljännen osan Sagaa, mutta jostain syystä en ole kirjoittanut mitään aiemmistakaan osista, joten enpä sano mitään tästäkään. No hyvä on, sen voin sanoa, että jos tuntuu, että olisipa kiva edes jotain sarjakuvaa lukea, mutta mikähän se olisi, niin Saga on kyllä todennäköisesti tämän vuosituhannen paras sarjakuva, siihen voi turvallisin mielin tarttua. Tai mistäpä minä tiedän. Luen edelleen niin vähän sarjiksia, ettei otantani ole kovin laaja, mutta olen antanut itselleni kertoa, että Saga on sieltä kovimmasta päästä.

Nyt asetan Goodreadsin lukutavoitteen kymmenen kirjaa alemmas ja yritän vähän enemmän. Toivottavasti ensi jouluna ei tarvitse sen takia pahoittaa mieltään. Ja sitten vuoden päästä tietenkin taas innostun ja laitan jonkun ihan älyttömän tavoitteen, pystynhän mihin vain, ja sitten taas jouluna 2018 olen naama näkkärillä kun olen niin paska. Niin. Semmoinen minä olen. Aaltoileva.

2 kommenttia:

  1. Ei se määrä vaan laatu :) Moni asettaa ihan turhaan goodreads tavoitteita ja sitten suree niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ehkä lukemisessa ei tarvitsisi olla mitään tavoitteita ylipäätään.

      Poista