perjantai 20. tammikuuta 2017

Parempaa väkeä

Sarah Waters: Parempaa väkeä
(The Paying Guests)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2015


Pidin hurjasti edellisestä lukemastani Watersista, Silmänkääntäjästä. Se oli parhaita kirjoja pitkään aikaan. Sitä ennen olin lukenut Vieraan kartanossa, joka oli myös kieltämättä hyvä, mutta makuuni ihan liian pelottava.

Tämä Parempaa väkeä on sitten taas ihan erilainen.

Frances Wray asuu isossa talossa Lontoon hienostoalueella äitinsä kanssa. Veljet ovat kuolleet ensimmäisessä maailmansodassa, isä vähän sodan jälkeen. Francesille ja äidille on jäänyt vain paikka luokkayhteisön huipulla, suuri rappeutuva talo, eikä yhtään rahaa. On pakko ottaa vuokralaisia. Lilian ja Lenny Barber muuttavat yläkertaan. He ovat ihan erilaisia, yhteiskunnan nousukkaita. Aluksi tuntuu oudolta, kun omassa rakkaassa talossa kuuluu vieraita ääniä, mutta nopeasti Frances ystävystyy Lilianin kanssa. Ja siitä ei hyvä seuraa.

Frances on hyvin kiintoisa hahmo. Hän on 26-vuotiaana vanhapiika ja välillä on vaikea muistaa, että päähenkilöt ovat todella nuoria, he kun tuntuvat eläneen ja nähneen niin paljon. Francesin kamppailu yhteiskuntaluokkansa, velvollisuuksiensa ja halujensa kanssa on kuvattu hienosti.

Kirjassa on samoja teemoja kuin Silmänkääntäjässä, mutta täytyy sanoa, että kirja olisi hyötynyt tiivistämisestä. Välillä oli suorastaan puisevaa. Lisäksi odotin koko ajan jostain arviosta lukemaani käännettä, jota ei koskaan tullut, ainakaan siinä määrin kuin toivoin. Tai olihan niitä käänteitä, mutta Silmänkääntäjän jälkeen odotukset yllätysten suhteen olivat mahdollisesti turhan korkealla. Minusta oli hyvin kiinnostavaa lukea talosta, Francesin touhuista, Lontoosta, vaatteista, juhlista, kaikesta mitä tuohon aikaan puuhattiin. Tylsänä koin enemmänkin ne osiot, jotka kirjoittaja oli varmaan tarkoittanut jännittäviksi. Esimerkiksi kirjassa tapahtuvan murhan jälkimainingit olivat melko pitkällisiä, viimeiset parisataa sivua suorastaan puuduttavia. Jos sinäkin aikana olisi vähän enemmän käyty pihan perällä, tehty ruokaa tai pukeuduttu, olisin ehkä jaksanut paremmin.

Lievästä puuduttavuudesta huolimatta kyseessä on oikein hyvä kirja. Sarah Waters on niin hyvä kirjoittaja, että hänen heikompikin teoksensa on muiden joukossa loistava. On ihanaa, että minulla on lukematta vielä esimerkiksi Yövartio, joka on käsittääkseni hänen parhaitaan.

4 kommenttia:

  1. (Siina, jos olet Tiuraniemi, tajusin sen vasta nyt? Olen pari päivää kehunut kirjaasi Kukkias Birgitalle sinne sun tänne blogissa. Nythän on ilmestynyt se Viimieset villitykset ja viimeksi Kristalle kehuin, miten oivaltavasti laitoit tarinaan mukaan nuoren miehen. Tarinasta tuli elämää suurempi, kun Birgitta ei ollutkaan niin kesy ja kiltti...Nauroimme mieheni kanssa vedet silmistä juosten ja olen lukenut 'Birgitan' jo kahdesti.)

    Minulle Parempaa väkeä oli kuin suoraan suoneen. Niin brittiläinen, tyylikkäästi hidas, mutta ei kyllästyttävästi. Kiellettyä, salattua ja mitä sitten taphtuikaan. Tämä oli just minun Watersini.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen Tiuraniemi :) Kiitos ihanista sanoistasi, on ihana kuulla, että kirjasta on noin tykätty.

      Poista
  2. Minä rakastin Yövartiota eli pitänee lisätä tämäkin loputtoman pitkälle tsundokulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hipelöinyt Yövartiota nyt jo monta kertaa kirjastossa. Se on vaan niin paksu, että taidan yrittää pidätellä itseäni kesälomaan asti. Odotan siltä tosi paljon!

      Poista