perjantai 27. tammikuuta 2017

Ihmemaa Oz

L. Frank Baum: Ihmemaa Oz
(The Wonderful Wizard of Oz, 1900)
Suom. Tuomas Nevanlinna
Kuvitus: W. W. Denslow
Art House 2011


Tosi kiva on tämä vaihe Pallas Kanelikakun lapsuudessa, kun luemme kunnon kirjoja iltasaduksi. Jutellessani tästä muiden vanhempien kanssa olen huomannut, että perheemme tekee asian vähän eri tavalla kuin monet muut. Otantani ei ole kovin iso, mutta ajattelin silti kirjoittaa tästä, niin kuin kyseessä olisi isokin asia.

Käsittääkseni monissa perheissä on kuten meillä, molemmat vanhemmat vuorotellen lukea posottavat iltasatua lapselle. Useimmissa perheissä on ilmeisesti yksi kirja kesken, jota vanhemmat vuoropäivinä jatkavat. Minähän en tämmöiseen ala ollenkaan. En tosiaankaan ala lukea mistään kirjasta vain joka toista lukua, vain siksi, että, no en edes keksi miksi niin pitäisi tehdä. Minä ja Kanelikakku luemme siis yhtä kirjaa, Roscoe ja Kanelikakku toista. Ehkä jotkut lapset eivät halua lukea kahta kirjaa kerrallaan, se voisi olla hyvä syy lukea vain yhtä kirjaa. Mutta minusta lastenkirjat ovat parhaimmillaan aivan parhaita ja haluan itsekin nauttia lukuhetkestä, ja lisäksi itsellänikin on koko ajan neljä kirjaa yhtä aikaa kesken, joten kyllä viisivuotiaskin voi kuunnella kahta kirjaa kerrallaan aivan hyvin. Tai ainakin meillä voi. Ihmisethän ovat erilaisia, kaikki eivät ehkä voi, ei pidä tietenkään yleistää.

Lisäksi tässä on semmoinenkin juttu, että olen havainnut Roscoen lastenkirjasivistyksessä merkittäviä aukkoja, joita paikkaan tässä samalla kun valitsen heille luettavaa. Tosin nyt he lukevat oma-aloitteisesti Hobittia, joten lukusuunnitelmani on hetken jäissä.

Puutteita on omassakin lukemistossani, joten viime aikoina olen valikoinut kirjoja, joita en jostain syystä ole lukenut itse lapsena. Tai sitten ne on luettu minulle, mutta olen unohtanut. Melko varma olen kuitenkin, että esimerkiksi tämän Ihmemaa Ozin olen katsonut vain elokuvana aiemmin.

Tarina lienee kaikille tuttu, mutta kerronpa silti, kun on aikaa. Kävin aamulla uimassa ja nyt istun täällä Stoan aulassa ja odottelen, että Cultural madness buffett alkaa. En minä tiedä miksi sillä on semmoinen nimi, mutta se on erittäin hyvä lounasbuffett, semmoista marokkolaistyyppistä ruokaa, paljon kasvisjuttuja.

Kirjan alussa Dorothy asuu Kansasissa tätinsä ja setänsä kanssa, kun hurrikaani yhtäkkiä huitaisee hänet ja Toto-koiran Ozin ihmemaahan. Vahingossa Dorothy runttaa talollaan idän ilkeän noidan kuoliaaksi. Dorothy kuulee, että Smaragdikaupungissa asuu Ozin velho, joka voisi taikoa hänet takaisin Kansasiin. Hän lähtee Toton kanssa keltaista tiilitietä pitkin kohti kaukaista Ozia. Matkalla Dorothy tapaa ensin Variksenpelättimen, jolla ei ole aivoja, sitten Peltimetsurin, jolla ei ole sydäntä, ja vielä Pelkurileijonan, jolla ei ole rohkeutta. Suunnilleen puolivälissä tarinaa he pääsevätkin Ozin velhon luo, mutta tämä vaatii, että ennen kuin hän auttaa, Dorothyn pitää vielä tappaa, öö, olikohan se nyt lännen ilkeä noita. Sitten seikkaillaan länteen, tapetaan noita, tullaan takaisin. Ozin velho on kauhea koheltaja, mutta ei se mitään, onneksi on vielä etelän hyvä noita, joka hoitaa lopulta Dorothyn takaisin Kansasiin.

Ja kirjahan oli oikein hyvä. Pelkäsin vähän, että se olisi liian pelottava, koska omat mielikuvani Ozista perustuvat siihen aivan järkyttävän pelottavaan lastenelokuvaan, Return to Oz, jossa Dorothy saa sähköshokkeja mielisairaalassa ja joku sairaan pelottava nainen vaihtelee itselleen päätä. Katsoin sen ihan liian nuorena elokuvissa. Uhhuh. Olisi kiva nähdä se uudestaan, koska olen melko varma, että sen leffan ikärajan pitäisi olla vähintään 16. Täällä elokuvasta varsin kuvaava artikkeli.

Tuomas Nevanlinnan suomennos oli oikein raikas ja vanhat kuvat kivoja. Kanelikakku kävi aina omatoimisesti kurkkimassa kuvia eteenpäin, etenkin siinä vaiheessa kun emme vielä tienneet, mikä tyyppi Oz oikein onkaan. Hän ei olisi millään malttanut odottaa, että asia selviää.

Tulipas jaariteltua sanomatta kovinkaan paljon. Pallas Kanelikakku tykkäsi kirjasta, samoin minä, suosittelemme siis muillekin. Nyt menen syömään.

4 kommenttia:

  1. Meijän pitäis kattoo leffa yhessä! Muistan sen olleen jotain todella kammottavaa.

    K

    VastaaPoista
  2. Me tehdään ihan samalla tavalla kuin te. Tai siis Ihmemaa Ozia ei lueta, mutta voitais kyllä lukea, ei siihen mitään estettä ole.

    Tällä hetkellä tytär lukee isänsä kanssa Poika nimeltä Joulua ja minun kanssani Mörkövahtia. Enkä malta odottaa muutamia muita teoksia hyllyssä! Ai että! Ainoa ongelma tässä on, että en saanut lukea Tinka ja Taika -sarjan ykkösosaa, kun se meni miehen lukemistoon. Ehkä lainaan sen kirjastosta itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapsi haluaa välillä lukea kirjan saman tien uudestaan, että koko perhe tietää mistä on kyse. Esimerkiksi IKJ luettiin kaksi kertaa peräkkäin.

      Poista