maanantai 2. tammikuuta 2017

Harry Potter ja kirottu lapsi

J.K. Rowling, Jack Thorpe ja John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi, osat yksi ja kaksi
(Harry Potter and the Cursed Child)
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Tammi 2016


Mikä sanoinkuvaamaton pettymys!

Kun kuulin Harry Potterin kahdeksannesta seikkailusta tuhahdin, ja ajattelin, että kyllä ei kiinnosta. Harry Potterin seikkailut loppuivat kuoleman varjeluksiin, en lähde mukaan tämmöiseen rahastukseen yhtään. Olen suuren luokan Potter-fani, enkä ole valmis hyppäämään ihan jokaiseen puksuttimeen, joka esittää Tylypahkan pikajunaa.

Hiljalleen kuitenkin alkoi kiinnostaa ja joululahjoja ostellessa kliksuttelin nettikirjakaupan ostoskoriin myös kirotun lapsen, ihan itselleni. Ajattelin toiveikkaana, että saisin siitä ihanan jouluisen lukukokemuksen.

Minä kun nimittäin olen kauhea joulukirjanipo. Hyvä pitää olla, pitää olla vetävä, pitää olla lämmin, ei saa olla ahdistava, niinku silleen niinku väärällä tavalla ahdistava. Hyvä joulukirja on esimerkiksi Ystävät hämärän jälkeen. On paksu, on superhyvä, on kiinnostava, eikä väärällä tavalla ahdistava.

Onneksi otin mukaan muutakin luettavaa, koska tämä uusi Potter oli ihan hirmuinen pettymys. Tiesin, että kyseessä on näytelmä, tiesin, että se todennäköisesti vaikuttaa fanifiktiolta, tiesin, että siinä on monenmoista ongelmaa, mutta uskoin, että kaipuuni Tylypahkaan tekee kaiken hyväksi. Uskoin, että pidän tästä tarinasta, pystyn suhtautumaan siihen lempeästi ja annan sille kaiken anteeksi. En pystynyt. Teki mieli useampaan otteeseen jättää kesken, koska tuntui ajanhaaskaukselta. Ymmärrän, että näytelmä on vain runko, joka jättää lukijalle ihan todella paljon kehiteltävää, mutta silti. Ei hyvänen aika mikä kohellus. En aio tässä nyt alkaa avata juonta, mutta mainitsenpa kuitenkin, että se on ihan paska. Aikamatkustusjutut eivät toimi, hahmot on pilattu, loppuratkaisu on luokkaa isäsi-onkin-mummosi.

Tästäkin huolimatta olisin valmis näkemään tämän näytelmän esitettynä versiona. Olen kuullut, että se on parempi niin. Useimmat näytelmät toki ovat. Tai no, ei se ainakaan huonompi voi olla.

Nyt tarvitaan pikapikaa lippu Ihmeolentoihin ja niiden olinpaikkoihin. Sen on oltava korjaava kokemus. Olen nimittäin ihan avoin spinoffeille samassa maailmassa, kunhan jätätte Harryn ystävineen rauhaan. Olkaa niin kilttejä. Koska jos ette jätä, minä luen kaiken kumminkin, ja sitten kihisen ja kohisen kielteisiä tunteita, eikä se ole kivaa.

2 kommenttia:

  1. Harmi, että näytelmä oli sinulle pettymys. Pidin sitä ihan hyvänä, mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole ollut pienestä pitäen Potterien fani...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää, että lähes kaikki muut ovat pitäneet tätä ihan hyvänä, joten epäilen, että vika on minussa, eikä näytelmässä. En tiedä. Olisin kyllä halunnut pitää tästä ihan kamalasti!

      Poista