lauantai 31. joulukuuta 2016

Rogue One

Gareth Edwards, 2016


Joululomalla olemme Roscoen kanssa väkisin ottaneet omaa aikaa.

Isäni ja siskoni vahtivat Pallas Kanelikakkua, kun kävimme elokuvissa katsomassa uuden Star Warsin. Minä olisin halunnut mieluiten katsoa Ihmeolennot ja niiden olinpaikat, mutta ensinnäkään, sitä ei ollut järkevään aikaan ohjelmistossa, ja toiseksikin, se ei kiinnostanut Roscoeta kovinkaan paljon. Eipä kyllä minuakaan tämä Rogue One, en tiedä miksi, olenhan kuitenkin pitänyt aina Star Warsista, mutta jotenkin nyt vain ei niin hotsittanut. Olin ehkä asettanut sen vaakakuppiin Ihmeolentojen kanssa ja nyt olin sitten vain kovin pettynyt, kun jouduinkin kaukaiseen galaksiin, enkä maagiseen New Yorkiin.

Mutta olihan se ihan hyvä. Näistä asioista pidin:
  • Darth Vader. Kukapa nyt ei rakastaisi vanhaa kunnon Darthia.
  • Pitkästä aikaa 3D-elokuva. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut 3D-leffassa, mahdollisesti joku Avatar se oli. Eikä ihan heti tarvitse mennä uudestaan. Ei siinä mitään varsinaista vikaa ollut, ihan kiinnostavaa, ja sain kivoja korkeanpaikankammoväristyksiä, mutta jotenkin kuitenkin tykkään vähemmistä dimensioista elokuvakokemuksessani.
  • Ihan hyvät hahmot ja tarina.

Ja näistä asioista sitten taas en pitänyt:
  • Aika sotaisaa oli, ja kun karkit loppuivat siinä vaiheessa kun elokuvaa oli mennyt noin 2/6, eli suorastaan 1/3, niin meinasin loppuelokuvan ajan nukahtaa. Sota ei ole kiinnostuksen kohteitteni kärkipäässä.
  • Liian vähän Darth Vaderia.
  • Luulin katsovani trilogian aloitusosaa, joten olin hieman pöllämystynyt ulostautuessani teatterista, Rogue One kun loppuu aika lopullisesti. Ja hienosti myös. Ehkä tämä ei ole mikään syy olla pitämättä elokuvasta? Anteeksi.
Kaikenkaikkiaan oli kiva käydä yhdessä leffassa, oli kivaa syödä karkkia, oli kivaa kolhia 3D-laseja yhteen, ja oli se leffakin ihan kiva, ei sitä voi kiistää, vaikka jostain syystä selvästi vähän yritän silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti