sunnuntai 27. marraskuuta 2016

The Wolfpack

Crystal Moselle, 2015


Kaikki ovat varmaan jo kuulleet riittämiin dokumentista The Wolfpack, mutta kirjoitanpa asiasta nyt kumminkin, koska jossain saattaa olla joku, jonka pääasiallinen tiedonvälityskanava on tämä blogi. Huh huh. Toivottavasti ei sentään ole. Olisi todella surullista, että maailmassa olisi ihminen, jolla on käytössä kaikki maailman tieto, ja hän päättää lukea vain yhtä röpöplöösivustoa. Eihän sellaista voisi tapahtua, eihän?

Vaikka onhan sitä hullumpaakin nähty, kuten tämän elokuvan perhe. En tiedä onko oma tiedonvälitysverkostoni varsinainen kupla, mutta minä ainakin olen kuullut tästä leffasta ihan joka tuutista. Sitten taas äsken Roscoe käveli ohi ja kysyi, mitä mieltä olen juuri parhaillaan käynnissä olevasta tissiviikosta, ja minä olin, että mistä viikosta, johon Pallas Kanelikakku, että se on varmaan sellainen viikko, jonka lopussa valitaan voittaja ja se saa näyttää tissejä, johon minä, että onko se sellainen, johon Roscoe, että ei hän tiedä. Niin, että Roscoen kuplassa on juuri parhaillaan menossa tissiviikko, minun kuplassani The Wolfpack -viikot.

Elokuva kertoo Angulon perheestä, joka elää Manhattanilla New Yorkissa pienessä asunnossa. Perheeseen kuuluu isä, äiti, kuusi poikaa ja kehitysvammainen tyttö. Perhe on muuten ihan kiva, mutta pelokkaat vanhemmat ovat pitäneet lapset vankeina asunnossa koko heidän elämänsä. Joinakin vuosina he eivät ole päässeet ulos ollenkaan. Pojat ovat kasvaneet katsoen elokuvia ja kuunnellen musiikkia. Sitten eräänä päivänä 15-vuotias veli päättää livahtaa ulos ja hiljalleen kaikki pojat alkavat rikkoa vankilansa muureja.

Olin etukäteen odottanut, että elokuva olisi ahdistava, mutta ei se ollut. Se oli oikeastaan aika lämmin ja sympaattinen. Pojat olivat ihania ja minusta kävi hyvin selville, etteivät vanhemmat olleet tarkoittaneet homman menevän noin. He olivat halunneet vain suojella lapsiaan, ja homma vähän lähti käsistä.

Niin tämä loistava dokumentti on siis nähtävillä Areenassa vielä 27 päivää, joten katso sinä se. Minä menen selvittämään, mikä on tissiviikko.

5 kommenttia:

  1. Voisitkohan lisätä tähän postauksen loppuun pienen infopätkän tissiviikosta, kun nyt jouduin ihan itse googlaamaan?

    Minä kuulin tästä dokumentista ekan kerran tänään! Tietolähteenäni toimi entinen koulukaveri, joka linkkasi dokkarin facebookiin. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, varsinkin kun kerran luvassa on jotakin lämminhenkistä eikä niin ahdistavaa kuin kuvauksen perusteella voisi kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nyt aloin miettiä, on toki mahdollista, että elokuva on jonkun muun mielestä hyvinkin ahdistava, mutta minusta olisi aika ihanaa elää asunnossa korkealla Manhattanilla hyvän porukan kanssa ja katsoa elokuvia, kirjoittaa ja lukea kaikki päivät. Ei minua varmaan kovin paljon haittaisi, etten saisi ulkoilla ihan joka vuosi. Mutta minä nyt olenkin vähän tämmöinen.

      Poista
  2. Niin sitä minäkin oikeastaan nyt vain, että mikä se tissiviikko sitten on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tissiviikko on tutkimusteni mukaan somekampanja, jonka tarkoitus on levittää myönteistä tissifiilistä. Ihmisten pitäisi somettaa kuvia tisseistään ja näin normalisoida tissejä ja voimaantua ja saada lisää itsevarmuutta. Kaikilla voi olla tissit ja kaikki tissit ovat mahtavia. Näin sen jotenkin ymmärsin, ehkä väärin.

      Poista
    2. http://www.hs.fi/nyt/art-2000004876240.html

      Poista