perjantai 4. marraskuuta 2016

Peter Pan vs. Maija Poppanen

"Onko tämä se sama perhe kuin Maija Poppasessa?" kysyi Pallas Kanelikakku, kun luimme Peter Panin alkua. Ja totta tosiaan, kovin samanlaisia ovat, Banksit ja Darlingit. Siksi tungenkin kirjat tällä tavalla samaan postaukseen väkivalloin ja vääryydellä. Tai no, ehkä se on ihan perusteltua, kun ovat aika saman aikakauden kirjoja kumminkin. Ja sitä paitsi, minä saan tehdä tässä blogissa ihan mitä itse haluan, joten mitäs tässä selittelemään.

P. L. Travers: Maija Poppanen
(Mary Poppins, 1934)
Suom. Marikki Makkonen
WSOY 1995


Olin vähän tyhmä, kun valitsin luettavaksi vanhan suomennoksen Maija Poppasesta. Mietin jo vaihtavani lennossa iloisemman oloiseen uuteen painokseen, mutta sitten ajattelin, että Pallas Kanelikakkua saattaa ärsyttää, jos perheen lasten nimet yhtäkkiä muuttuvat kotimaisiksi. Sittenhän siinä kävi niin, että Kanelikakku ei lopulta jaksanut kuunnella koko Poppasta, vaan luin kirjan puolivälistä yksikseni loppuun.

Kirjan tarinat ovat kieltämättä osittain vähän tylsiä. Maija Poppanen on ihanan omahyväinen, epäreilu ja kiukkuinen hahmo, mutta suurin osa tarinoista olisi kaivannut vähän pippuria.

En muista itse kirjaa lapsuudestani, mutta elokuva on suuri suosikkini. Sitä katsottiin aina naapurissa isolla porukalla Betamax-nauhalta ja opeteltiin ulkoa supercalifragilisticexpialidocious. Elokuvan Maija on lempeä ja ihana, aika erilainen kuin kirjassa. Pidän enemmän kirjan Maijasta, mutta muuten elokuva on minusta parempi kuin kirja, harvinaista kyllä.

Lisäksi, elokuvassa tarvitaan lastenhoitajaa, koska perheen äiti rouva Banks on innokas suffragetti, eikä aktivistina ehdi hoitaa lapsiaan. Tätä puolta ei kirjassa ole ollenkaan. Hieno lisäys!


J. M. Barrie: Peter Pan
(Peter Pan and Wendy, 1938)
Suom. Martta Eskelinen
Otava 1991


Löysin tämän version Peter Panista kirjaston kierrätyskärrystä joskus taannoin. Tajusin vasta luettuamme kirjan loppuun, että kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen lyhennelmä tai muu versio, alkuperäinenhän on kai näytelmä. Ihmettelinkin, että onpa jokseenkin sieluton esitys tämä.

Peter Pan on yllättävän raaka ja julma tarina. Lisäksi ihmisenä, naisena ja feministinä otti ihan todella paljon päähän Wendyn kohtelu. Hän on pojille pelkkä kotitalouskone ja lämmin syli. Tosi tylsää. Lisäksi Wendy on Peterille korvattavissa millä tahansa tytöllä, esimerkiksi Wendyn tyttärellä. Minusta tämä viesti on hyvin tyly ja kylmä. Jotenkin minulla on ollut animoiduista versioista sellainen mielikuva, että Wendy osallistuu seikkailuihin siinä missä muutkin. Olin ilmeisesti väärässä.

Tarinassa oli myös paljon väkivaltaa ja läheltä piti -tilanteita, Peter ja Wendy meinaavat päästä hengestään molemmat.

Jänskä se, kun pienenä olen lukenut kirjaa, ja ihmettelin silloin alun suudelmajuttua, jossa Wendy antaa Peterille sormustimen suukkona. Jäin pitkäksi aikaa käsitykseen, että pussailu voi olla myös tavaroiden vaihtamista, vaikka ihmettelinkin, miksi sitä pitäisi kutsua samalla sanalla kuin ihan eri asiaa. Nyt vasta tajusin, että tarinassa on kyse väärinkäsityksestä. Suukon lisäksi omasta lapsuudesta päällimmäiseksi on jäänyt mieleen kamala ja inhottava herra Darling ja Nana-koiran huono kohtelu.

Oli kiinnostavaa, miten tunteettomia ja mänttejä Peter ja esimerkiksi Helinä osasivat olla. Oikeastaan ei tämä alkuperäinen tarina kauheasti eroa aikuisten sarjakuvasta, jonka luin aiheesta joku aika sitten, mutta sen sijaan eroaa tunnelmaltaan aika paljonkin esimerkiksi Disney-elokuvasta. Tai ehkä vain luin kirjan synkempänä kuin se olikaan, kun olin lukenut sarjakuvan. En tiedä.

Jäi sellainen olo, että voisin lukea tästä jonkin alkuperäisen ja oikean mittaisen version vielä. Itsekseni. Lapselle sen sijaan en halua levittää tämmöistä naiskuvaa enää yhtään.

9 kommenttia:

  1. Jännä! Nimittäin itse rakastin lapsena Maija Poppasta. Kuuntelimme niitä kasettikuunnelmina lastenhuoneessa, kun valot oli jo sammutettu, ja myöhemmin luin itse. Elokuvan näin vasta paljon myöhemmin ja se oli mielestäni kauhea - Maija Poppanen oli kauhea tekopirteä hymyilijä! Niin voi olla ensivaikutelman vaikutus voimakas. Kuva Maija Poppasesta liimailemassa tähtiä taivaalle on piirtynyt mielikuvitukseni muistiin vahvasti.

    Tämän postauksen myötä myös tajusin, etten ole koskaan lukenut Peter Pania! Minulla on tarinaan vahva tunneside, mutta se perustuu vuoden 1988 australialaiseen piirrettyyn elokuvaan, joka oli kökösti yhden miesääneen suomeksi dubbaama. Näitä "Elap Video esittää" -sarjan pökkelösti dubattuja videoita oli meillä parikin. Lasta ei alkeellisen dubbauksen alta kuuluvat alkuperäinen ääniraitakaan haitannut (kuten ei Tohtori Sykeröiden kohdalla) se vain lisäsi viehätystä. Jälkikäteen ajateltuna Wendy ja intiaaniprinsessa (onko tämä edes alkuperäinen hahmo?) edustavat kyllä TODELLA kapeita naiskuvia, hellan ääreen vaan kun pojat seikkailevat. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että olisin itsekin tykännyt Maija Poppasista lapsena, mutta jostain syystä en muista, että meillä olisi niitä luettu. P.L. Travers ei vissiin tykännyt itse yhtään Disneyn versiosta, ja ymmärtäähän sen, kun se Maija ei ole yhtään niin kuin hänen luomansa tyyppi.

      Ja kyllä, intiaaniprinsessa Tiikerililja on alkuperäinen hahmo.

      Poista
    2. Mä lainasin Poppasia itsekseni kirjastosta ja tankkasin niitä vähintään kerran vuodessa ainakin kymmenkesäiseksi. Jotenkin ne jälkimmäiset kirjat on seikkailullisempia kuin tämä ensimmäinen.

      Peter Pania sen sijaan inhoan tosi kovasti.

      Poista
    3. Ehkä mä kokeilen muita Poppasia jossain vaiheessa. Koska kyllähän Maija on tosi mahtava.

      Poista
  2. Harmi, ettei Maija Poppanen iskenyt kirjana niin hyvin kuin elokuvana. Peter Pankin kuulostaa ihmeen inhottavalta...En ole lukenut kumpaakaan, mutta Maija Poppasen olen nähnyt elokuvana lapsena ja Peter Pan -animaation myös. Hieman heikot muistikuvat on niistä ja kirjojen lukeminen onkin siksi kiinnostanut. Jäimme seurailemaan blogiasi :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jäitte, minäpä lisään teidän blogin saman tien Feedlyyn!

      Poista
    2. Tuo Feedly onkin uusi tuttavuus.

      Poista
    3. Feedly on kiva! Sitä voi kyllä suositella.

      Poista
  3. Meillä on kotona se uudempi suomennos Maija Poppasesta, eikä lapset tykkää siitä lainkaan. En tosin minäkään. Maija on varsin kenkku hahmo. Mä en ole lapsena lukenut kirjaa, mutta leffa on suosikkini. Pidän Julie Andrewsin lempeästä Poppasesta paljon kirjan tuhahtelevaa ilkimystä enemmän.

    Peter Panin olemme lukeneet sekä tuona lyhennettynä että pitkänä (alkuperäisenä?) versiona. Esikoinen pitää kirjasta paljon, mutta näki aika paljon painajaisia. Kirja onkin meillä vain päiväsaikaan luvussa, iltasatuna liian jännä.

    Wendyn rooli äidin korvikkeena ärsytti minuakin. Toki kirja toimii ajankuvana: tuohon aikaan nainen nähtiin kotitöiden hoitajana, ei muuna. Mutta silti mietityttää, miten tätä voi 3- ja 5-vuotiaille selittää.

    VastaaPoista