tiistai 29. marraskuuta 2016

Hylätty ranta

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
(The Loney)
Suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY, 2016

Kannesta on musta ja valkoinen versio,
itse luin mustan.

Joskus aina mietin, että olisi hauskaa kirjoittaa ennen kuin alkaa lukemaan, millainen kuvittelee kirjan olevan, ja sitten verrata siihen, mitä se on.

Esimerkiksi tämä Hylätty ranta ei ollut yhtään sellainen kuin kuvittelin. Olin tarkoituksella jättänyt lukematta kaikki kuvaukset kirjasta, jopa takakannen, sen jälkeen, kun aloin huomata siitä ylistäviä arvioita. Minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä, mitä kirja käsitteli.

Ajattelin, että siinä olisi hylätty ranta, jotenkin läpitunkematon paikka mantereelta, jonne kukaan ei pääse, paitsi yksi ihminen, joka on jotenkin ilmestynyt sinne. Ja sitten on meri. Ajattelin, että kirja kertoisi tästä yhdestä ihmisestä kauhealla, synkällä rannalla ja hänen vastanäyttelijänsä on meri. Ajattelin, että kaikki tapahtuisi rannalla, ei olisi mitään muuta, vain ihminen ja meri.

Mutta eihän Hylätty ranta ollut sellainen. Se kertoo Tontosta, teinipojasta 70-luvulla, ja hänen perheestään. Perhe on hyvin uskonnollinen, äiti Äikkä varsinkin, ja hän on päättänyt parantaa vanhemman pojan Hannyn mykkyydestä pyhiinvaelluksella. Seurakunnan pappi on kuollut juuri vähän epäselvissä olosuhteissa ja uusi pappi on Äikän mielestä liian vilpertti. Pyhiinvaellus tehdään Äikän vaatimuksesta Mooringsiin, jossa on pyhä lähde, ja lähellä hylätty ranta, jossa vuorovesi myllertää. Reissulla lähes mikään ei kuitenkaan mene niin kuin Äikkä oli ajatellut.

Olihan tämä kieltämättä ihan hyvä kirja, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tonton ja Hannyn suhde oli hieno, ja kirjan uskonnollisuuden kuvaus oli myös kiinnostavaa. Oli paljon hienoja yksityiskohtia, kellareita, vanhoja kirkkoja, luolia, täytettyjä eläimiä, noituutta, uskontoa. Jotenkin vain jäi vähän semmoinen mjääh-olo. En tiedä, jotenkin tuntui, että kaikki uhkaava lässähti. Tai ehkä minusta on vain tullut kauhean paatunut. Olisin halunnut jotain kauheampaa varmaan, jotain isompaa, jotain uskottavampaa. Minusta kun loppuratkaisu oli joka kantilta vähän pöhkö.

Mutta sitä vielä, että voisikohan joku ystävällisesti kirjoittaa semmoisen oikein synkän kirjan, jossa on ihminen, meri ja hylätty ranta? Ostaisin! Ei tarvitsisi olla edes kovin paksu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti