maanantai 7. marraskuuta 2016

Crimson Peak

Guillermo del Toro, 2015


Hyvä on, hyvä on, halusin katsoa Crimson Peakin vain ja ainoastaan siksi, että siinä on miespääosassa Tom Hiddleston. Ei se huono syy ole. Jos ei hyväkään. Mutta aika usein minulla ei ole mitään syytä katsoa elokuvia, mitä nyt joku intuitio.

Elokuvat ovatkin siitä käteviä, että vaikka elokuva olisi huono, siitä tärvääntyy aikaa vain noin kaksi tuntia. Kirjojen kanssa on oltava tarkempi, koska huonolla intuitiolla on lukujumissa viikotolkulla, ja se on aika ikävää. Niin kuin minä nyt. Tai en ole oikeastaan edes jumissa, on vain kesken kaksi kirjaa, jotka eivät lopu vaikka miten lukea posottaa.

Tämä elokuva sen sijaan alkoi ja loppui ihan mallikkaasti. Kyseessä on visuaalisesti herkullinen goottikauhuelokuva. Amerikkalainen Edith rakastuu kummalliseen englantilaiseen baronettiin, joka vie hänet kotiinsa, upeasti kurjistuneeseen kartanoon. Verenpunainen savi puskee seinistä ja lattiasta, katosta sataa lehtiä ja lunta. Baronetti Thomasin sisko Lucille tuo Edithille teetä ja hiljalleen Edith ymmärtää, että hän on joutunut verenpunaiselle kukkulalle, josta hänen äitinsä haamu häntä jo lapsena varoitti. Muutkin haamut häntä varoittelevat kovasti.

Perheessämme tämä elokuva jakoi väkeä aika voimakkaasti.

Minä olen ollut jo nuoresta suuri gotiikan ystävä. Vaikka on myönnettävä, että elokuvan tarina oli hyvinkin ennalta-arvattava ja välillä vähän turhan splatteria, pidin tästä kuitenkin kovasti. Minulle riittää toisinaan elokuvassa pelkkä esteettinen ihastuttavuus, ja sitä tässä elokuvassa oli paljon, ei vähiten Tom Hiddlestonin muodossa. Lisäksi minusta oli aivan hienoa, että Edith ei ollut yhtään sellainen kirkujatyyppi, vaan enemmän semmoinen verta pakkiin -tyyppi. Hän meni suoraan haamuja kohti ja kielletyllä hissillä kellariin ja hoiti itse hommat. Feministi minussa ilakoi.

Roscoe sen sijaan ei ole gotiikan ystävä, luulenpa. Hänestä ihan kaiken elokuvassa tapahtuvan arvasi heti alusta, ja se oli hänestä harmillista. Lavastus oli ihan hieno, mutta ei hyvä lavastus hyvää elokuvaa tee, kuulemma.

Että niin. Toiset tykkää toiset ei. Semmoista se on se elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti