keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Asioita joista olen innostunut

Terveisiä sairasvuoteelta. Jalkapöydän turvotus jatkuu, lääkärin mukaan kyseessä on rasitusvamma, eikä auta muu kuin levätä. Tuntuu vähän tyhmältä, mutta ei kai siinä muukaan auta, jos meinaa joskus saada jotkut muut kengät jalkaansa kuin lenkkarit.

Olen viime aikoina innostunut uusista asioista. Sillä tavalla innostunut, että suunnittelen niiden tekemistä tai aloittamista, ei sillä tavalla, että oikeastaan tekisin juuri mitään uutta. Esimerkiksi näistä asioista olen ollut innostunut lähiaikoina.

Kuvituskuva puhelimen uumenista.

1. Ompelu

Olen ihan hyvä freestyle-ompelija, siis sellainen, joka ottaa ja tekee juurikaan suunnittelematta tai mittaamatta. Näin tulee ihan hyviä hameita, pussukoita ja muistan tehneeni siskolleni hippihousut ja enkelinsiivetkin tällä tekniikalla. Minusta ompelu vaatii lähinnä hyvää avaruudellista hahmottamista, ja sitä minulla on. Nyt olen kuitenkin miettinyt, josko yrittäisin ommella jotain ihan oikeasti ohjeiden mukaan. Neulominenkin kun on muuttunut ihan eri tavalla kivaksi, kun tekee jotain oikeaa projektia, eikä vain kokeile ja epäonnistu.

Lainasin siis Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja ihastelin malleja. Nyt esteenä ovat enää seuraavat asiat: ei ole kangasta, en osaa ostaa kangasta, mistä kangasta ostetaan, en osaa piirtää kaavoja, tarvitaanko saumuri jos meinaa omella trikoota ja mikä helvetti on framilon-nauha.

Olen myös harkinnut tekeväni ihastuttavan tilkkutäkin sohvaa koristamaan, mutta tämäkin projekti on tähän saakka tökännyt siihen, ettei ole kangasta.


2. Kalenteri

Luin joku aika sitten erinomaisen inspiroivan kirjan, Austin Kleonin Steal Like an Artist, joka on opas kirjoittajalle tai muulle luovaa työtä tekevälle. Kirjassa kehotettiin pitämään lokikirjaa, mutta ei sellaista, mihin riipustellaan joka päivä pitkällisesti fiiliksiä, vaan semmoista, jossa joka päivälle merkitään ylös vaikka joku kiva sattumus, kenet kivan ihmisen on tavannut, minkä leffan on nähnyt tai mitä hyvää on syönyt ja niin edelleen. Hyviä asioita. Se auttaa pysymään kärryillä, mihin päivät kuluvat, miten projekti on edennyt, ja toisaalta, myöhemmin on kiva katsoa mitä kaikkea hauskaa onkaan tapahtunut, kunhan vain muistaa merkitä ylös lähinnä mukavia asioita.

Minusta tämä oli erinomainen ajatus, koska haluaisin taltioida elämääni, mutta en tee sitä. En pysty pitämään päiväkirjaa sillä tavalla kuin haluaisin, se alkaa stressata, eikä ole lopulta yhtään kivaa. Tähän kalenteriasiaan uskoisin pystyväni, kunhan vain pidän sen tosi yksinkertaisena.

Ongelma toteutuksessa on se, että kalenterit ruukaavat alkaa aina vuoden alussa, joten joudun odottamaan nyt vielä kuukauden, ennen kuin pääsen toteuttamaan kalenteriprojektiani. Olen odottanut jo pari kuukautta, ja tänä aikana olen ehtinyt aika hyvin valikoida kalenterin, jonka haluan. Nyt pitäisi enää tilata se. Olen melko varma, että 1.1.2017 minulla ei edelleenkään ole kalenteria.


3. Hiihtäminen

Sain viime viikolla voimakkaan vision itsestäni hiihtämässä. Pienenä hiihdimme paljon, asuin 4-8-vuotiaana Kemissä meren rannalla ja harva se päivä hiihtelimme jäällä. Hiihto vähän jäi kun muutimme takaisin sisämaahan ja kohtasin suksilla itselleni tuntemattoman ilmiön, mäen. Olin toki lasketellut, mutta hiihtosuksilla mäkien ylöskiipeäminen oli mielestäni ihan käsittämättömän tyhmää.

Nyt kuitenkin asun taas meren rannalla, enkä enää kovin paljon kasva, toivottavasti, joten voisin viimein hommata sukset. Minulla ei ole ollut aikuisiällä suksia ollenkaan, mikä on aika kauheaa. Tiedän, että voi tulla talvia jolloin Helsingissä ei hiihdetä ollenkaan, mutta jos nyt ostaisin sukset, niistä riittäisi iloa moniksi moniksi talviksi, eikä olisi niin vaarallista, vaikka juuri tänä talvena en ehtisi ladulle.

Lisäksi minusta on kauheaa, että lapseni ei ole koskaan ollut suksilla. Tämä kauheus täytyy tänä talvena jollain konstilla korjata, lainataan vaikka serkulta suksia. Tuntuu vähän hölmöltä ostaa viisivuotiaalle suksipakettia Helsingin talveen, mutta kyllä nyt kokeilemaan pitäisi päästä täälläkin.

Ongelma tässä projektissa on ensinnäkin suksipakettien yllättävä monimuotoisuus ja hinta, niiden hommaaminen vaatisi ajallista panostusta. En yhtään tiedä mimmoiset sukset tarvitsisin, enkä halua maksaa niistä kovin paljon. Lisäksi, toiseksikin, täällä ei tosiaan ole yhtään lunta, eikä pakkasta, joita molempia tarvittaisiin ennen kuin meren jäällä voi hiihtää.


4. Runojen kirjoittaminen

Keksin tässä yhtenä päivänä, että voisin kokeilla runojen kirjoittamista. En ole sitä oikeastaan koskaan edes vakavissani yrittänyt, koska olen hyvin proosallinen ja epärunollinen ihminen. Minusta runot ovat vähän kuin arvoituksia, ja itse ajattelen, että jos haluaa toisille ihmisille viestiä, on parempi vääntää se rautakangesta kahteen kertaan. Tästä huolimatta pidän kyllä runoista, luen niitä silloin tällöin, ja haluaisin oppia ymmärtämään niitä paremmin.

Ja sitten ajattelin, että jos kirjoittaisin esimerkiksi yhden runon joka päivä, niin sitten, no, esimerkiksi vuoden kuluttua minulla olisi 365 kamalaa runoa.

Tämä projekti kuulostaa minusta itsestänikin todella ääliöltä, mutta aion silti yrittää. Tämä on ihan minulle itselleni suunnattu juttu, enkä todennäköisesti koskaan näytä runojani kenellekään, tai suorastaan ihan varmasti en näytä. Tavoitteena on oppia jotain ja ehkä lopulta kirjoittaa vahingossa ihan hyväkin runo. Harmillisesti olen niin huono runojen lukija, etten sitä varmastikaan tule tunnistamaan, mutta minkäs teet.

- - - 

Huomasin juuri tätä oikolukiessani, että pursuan kaikenlaisia ideoita vapaa-ajan vietolle juuri silloin, kun minun oikeastaan pitäisi kirjoittaa. Viime viikolla Roscoe kysyi kotiintullessaan, että olenko saanut hyvin kirjoitettua, kuten hänen tapansa on kysyä, johon minä tohkeissani, että en, mutta olen aakkostanut melkein koko kirjahyllyn. Ennen Roscoen vilpitöntä naurukohtausta en hetkeäkään ajatellut, etteikö kirjahyllyn aakkostaminen olisi erittäin tärkeä asia. Nyt ymmärrän, että tässä on kyse prokrastinaatiosta puhtaimmillaan. Kuten tässäkin, etten saa lopetettua tätä bloggausta millään. Nyt kun olen saanut itseni kiinni, päätän kirjoitukseni tähän.

4 kommenttia:

  1. Kokeile sitä bullet journalia, josta Nyt just kirjoitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan aika lähellä sitä, mitä ajattelin. Luin kans jutun tänään. Mä vaan haluaisin, että se olis valmiiks tehty se kalenteri, en tiiä onko mulla aikaa alkaa äpöstää ite, kun oon niin jäätävä nipo näissä vihkoasioissa. Yläasteella mun maantiedon vihko otettiin talteen koululle, kun se oli niin siisti. Suunnittelin Moleskinen daily planneria. Mutta mä mietin vielä, bullet journal olis niin trendikästä, ja trendikkyys on keskeinen osa elämääni.

      Poista
    2. Mä aattelin koklata sitä. Suurin haaste tulee kyllä olemaan se, että kynä on hukassa.

      Poista