perjantai 2. syyskuuta 2016

Captain Fantastic

Matt Ross 2016

Kuva

Tänään oli sellainen onnellinen päivä, että kurjahkon putkiremonttikesän jälkeen Roscoe piti arkivapaan ja hengattiin kahdestaan koko päivä kaupungilla. Olen usein täällä kertonut, että meidän turvaverkkomme on melko laaja, siis siinä mielessä, että se sijoittuu meistä kauas, mikä aiheuttaa sen, ettei meillä ole kovin usein mahdollisuutta tehdä asioita kahdestaan kodin ulkopuolella. Eikä se haittaa. Jos haittaisi, olisimme varmasti aktiivisempia hankkimaan ulkopuolista lastenvahtia.

Kävimme aamunäytöksessä elokuvissa.

Captain Fantastic kertoo perheenisästä, Benistä, joka elää kuuden lapsensa kanssa metsässä. He vuorikiipeilevät, metsästävät, uivat joessa, harjoittelevat itsepuolustusta ja oppivat kaiken tarvittavan lukemalla kirjoja ja keskustelemalla. Ben ja hänen vaimonsa Leslie halusivat elää yhteiskunnan ulkopuolella ja kasvattaa lapsensa voimakkaiksi ja ajattelemaan itse. Mutta sitten perhe saa tiedon, että Leslie on kuollut sairaalassa. Täytyy lähteä hautajaismatkalle.

Myönnän, että olen todennäköisesti juuri se ihminen, jolle tämä elokuva on tehty. Rakastan juuri Benin kaltaisia hullumaisia hippejä, rakastan road movieita, rakastan perhetarinoita. Minusta tämä oli aivan erinomainen elokuva, jonka lopussa itkin kuin Niagara. En hyväksy kaikkia Benin kasvatusoppeja, mutta esimerkiksi Noam Chomsky -päivän viettäminen joulun sijaan kuulosti oikein hyvältä idealta. Arvostan myös kovasti sitä, että lapsille kerrotaan asiat niin kuin ne ovat.

Minusta ei pidä myöskään väheksyä tosiasiaa, että tämä on niitä elokuvia, joissa Viggo Mortensenilla on parta. Mielestäni se on riittävä syy rakastaa mitä tahansa elokuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti